lauantai 28. joulukuuta 2013

Hyvää joulua. Tai se meni vissiin jo.

Pienempi on jo melkein 9kk. Mä palaan takasin töihin 2 viikon päästä. Klisee, mut mihin tää aika menee?

Sammakko nukkuu huonosti ja myös me muut.

Lyhyestä virsi kaunis, onnellinen joo.

sunnuntai 12. toukokuuta 2013

Suupaltti täällä...

http://jokapaikanhoylanomakuva.blogspot.fi/

perjantai 12. huhtikuuta 2013

4120g 51cm kultaa

9.4.2013 syntyi meille terve, hyvinvoiva tyttönen 4120g 51cm.

En kirjoita nyt synnytyskertomusta, se on hyvin samanlainen Sammakon tarinaan verrattaessa. Eroavaisuutena vain, että lopulta päädyttiin hätäsektioon. Olin niin motivoitunut alatiesynnytykseen, mutta luonto päätti kohdallani toisin.

Totean vain:

Niin kauan odotettu
niin hartaasti toivottu
niin suuresti rakastettu
jo kauan ennen syntymääsi

miten pitkältä tieltä
miten syvältä kivusta,
viimeiseltä rajalta
äitisi sinut nouti.

Ja nyt vain hymyä,
valoa, viattomuutta,
kuin säteilevä heinäkuun päivä. Varjoton.
Kuin ei koskaan syksyä. Talvea.
Pakkasöitä.


Tämä blogi on nyt tiensä lopullisessa päässä. Meitä on neljä. Meidän perhe on tässä.

Voikaa hyvin.

:) katjusha, tilu, sammakko ja pienen pieni liinu tyttönen

perjantai 5. huhtikuuta 2013

Kikkakolmoset

En kyllä enää käytä mitään kikkakolmosia. Kävelin eilen tosi paljon, kävin saunassa ja harrastettiin sitä mukavinta ässää. Tuloksena ihan hirveän kipeä lantio koko yön, nukuin hirmu huonosti. Asettui vasta toisen panadolin jälkeen.

Voi vauva kunpa ymmärtäisit nyt syntyä. Äitis on ihan rampa.

maanantai 1. huhtikuuta 2013

40+1 ja synnytystoiveita

Vitutuksen multihuipennus tähän mahaan.

Siinäpä ne päällimmäiset.

Ainiin ja synnytystoivelista:

Toivon että selviämme hengissä.
Toivon että tämä kakara syntyy. Ylipäätänsä.

perjantai 29. maaliskuuta 2013

39+5

Yhdessä koossa.

Oon nukkunut ihan sairaan huonosti viimeiset kolme yötä, mut onneksi tämä viimeisin oli ihan tosi hyvä. Epäilen, etten oo syönyt tarpeeksi kunnolla ennen nukkumaan menoa, kun on jotenkin ruokahaluton olo. Ei oikein maistu ja kun mä oon yrittänyt nyt tiputtaa maitoa pois ruokavaliosta,  iin ei oo niitä jugurttejakaan mitkä sit menis. Ja noi soijajugut ei oo ihan mun alaa. Eilen illalla vetäsin sitten lounaskanan loput ja yö meni rauhallisissa tunnelmissa. Eli nukkuen.

Keskiviikkona kävin äitiysjoogassa ja taisi olla viimeinen kerta. Supistelin koko yön, oliskin ollut hauska lähteä siitä sitten synnyttämään mutta taisivat olla rasituksesta johtuvia suppareita. Sinänsä voisin toki mennä vielä joogaan, mut ittestä tuntuu että se oli nyt siinä. Mun joogakorttikin loppui ja jotenkin tuntui siltä että tämä on nyt tässä. Jooga on ollut mun henkireikä koko loppuraskauden. Selkäsäryt jäi heti kun ryhdyin tekemään harjoitusta parisen kertaa viikossa. Sen verran mainostan että joogakoulu oli Shanti Runeberginkadulla. Todella laadukasta opetusta.

Nyt vaan sit ootetaan. En suoraan sanottuna saa enää tartuttua yhtään mihinkään joten olen luovuttanut, yritän pyörittää tätä huushollia, siinäpä ne tärkeimmät. Illalla katon Foxilta huutokaupan metsästäjät. Oon ihan koukuttunut siihen sarjaan. Oikein intellektuellia meininkiä....

Sammakkohan meni sen kaks viikkoa yli. Eli vielä tässä on potentiaalisesti pari viikkoa vauvan saapumiseen. Pidetään peukkuja jos hän ymmärtäis tulla sieltä ulos, edes muutama päivä siskoaan aikaisemmin. Mut niinhän se vaan menee, että vauva tulee sit kun hän on itse valmis.

Että tällasta.

tiistai 19. maaliskuuta 2013

38?

Olin tänään neuvolassa ja vauveli on laskeutunut ja kiinnittynyt. Sammakostahan tätä ihmettä ei koskaan tapahtunut, eli nyt ymmärrän kun kävely sattuu ja tuntuu siltä, että joku pallo olisi tuolla mun haarojen välissä. Tarjonta on vähän avosuinen, eli mä yritän täällä jumppapallon päällä avitella vauvaa parempaan asentoon. Mutta ilmeisesti voi kääntyä sit ihan synnytyksessäkin hyvään asentoon.

On kyllä jännä miten keho ja mieli valmistautuu synnytykseen. Viime viikolla oli kamala pesänrakennusvietti. Tällä viikolla oon maannut sängyssä ja lähinnä nukkunut. Oon siis yrittänyt tehdä just niinkuin oma kroppa ja mieli pyytää. Mulla olisi vielä muutamia työhommia tehtävänä, mutta mieli haluaa johonkin muualle, niin oon päättänyt että teen jos inspiraatio iskee. Jos ei iske, niin jää tekemättä.

Tapasin meidän naapurin mamman, jolla on LA huhtikuun lopussa. Niillä on marraskuussa 2010 syntynyt poika, eli meidän lapset on sitten ihan samanikäisiä. Vaihdettiin numerot ja sovittin, että pidetään vauvatreffejä kun vauvelit ulostautuu. Niillä kanssa kevään ainakin on pikkupoika vielä tarhassa, kesää-syksyä mietittiin kumpikin että jos lapset olisi sitten kotona. Se hoitotakuu oli voimassa sen 4 kk, eli jos sen pitäis Sammakkoa tässä välissä sitten ainakin kotona.


Tilu ramppaa 150 kilsan päässä duunissa, meillä oli ihan hirvee riita eilen kun mies meni su iltana vasta joskus 01 nukkumaan ja sit väsyneenä tuli kotiin maanantaina. Pyysin, että jos olisi voinut mennä käymään Sammakon kanssa kaupassa ja kirjastossa, niin rupesi mulle vänkkäämään jotain että "mä oon ollut töissä koko päivän ja sä vaan täällä nukut..." voi vittu sain ihan hirveet kilarit ja pää punasena huusin takaisin että kiva kuule näiden liitoskipujen kanssa käydä viemässä ja tuomassa lasta tarhaan, lisäksi olin siivonnut koko kämpän, pessyt pyykkiä ja edellisenä viikkona hoitanut koko lastenhuoneen remontoinnin. Olin nukkunut edellisenä yönä ehkä 4h kun supisteli ja nukuin sitten päivällä pari tuntia. Silti sain enemmän aikaan mitä Tilu sai yleensä aikaseksi kun oli työttömänä kotona. Ihan kohtuutonta meininkiä tuolla miehellä.

Menin sitten itte kauppaan ja kirjastoon Sammakon kanssa. Mies oli kyllä hyvin nöyrä kun tulin takaisin. Tähän mennessä Tilu on ollut tässä raskaudessa mukana paljon paremmin kuin edellisessä, mut nyt hän käykin töissä, ja se on vissiin sitten syy olla ihan täysi mulkvisti. No, hormoonit täällä puhuu.

Äiti lupasi tänään hakea Sammakon tarhasta kun tuosta mun kävelystä ei tahdo tulla enää mitään. Minä nukuin 1h päikkärit ja laitoin väitöskirjan viimesen artikkelin menemään lehteen. Syntyis jo...