tiistai 5. lokakuuta 2010

I take a bow and say goodbye

Tämä tarina päättyy nyt tähän. Kiitän kaikesta siitä, mitä olen saanut kokea teidän kanssanne, kaikesta vertaistuesta, kommenteista ja kannustuksesta. Se on ollut suunnattoman tärkeää tällä matkalla. Jätän blogin tänne blogimaailmaan, jos joku hyötyisi tästä raskaustarinasta omaansa kokiessaan. Lueskelen edelleen aktiivisesti blogejanne, joten kuulette minusta varmasti vielä :)

Julkista vauvablogia en aijo pitää, sillä minulle voisi tulla liian suuri houkutus laittaa Sammakon kuvia sinne, ja Tilu pyysi, etten niin tekisi. Haluan kirjoittaa vauvapäiväkirjaa Sammakon kasvusta, mutta teen tästä blogista salasanallisen. Jos haluat osallistua arkeemme, laita minulle sähköpostia osoitteeseen katjusha80@gmail.com, niin saat blogin osoitteen paluupostissa. Edellytän kuitenkin, että olet ollut aktiivinen lukija jo aikaisemmin, ja toivoisin, että sähköpostissa esittelisit lyhyesti kuka oikeasti olet ja mistä tulet. Pidätän oikeuden valita lukijani. Tämä siksi, että voin kertoa huoletta arjestamme niin, että myös Sammakon yksityisyys pysyy suojattuna. Toivottavasti ymmärrätte.

Matka oli pitkä, mutta antoisa. Nyt on uuden aika. Kiitos, kumarrus, voikaa hyvin!

Maailman onnellisin sammakkoprinsessan äiti,

Katjusha

lauantai 2. lokakuuta 2010

Erilainen synnytystarina

Ajattelin alunperin, etten kirjoita synnytystarinaa, koska arvelin oman synnytykseni menevän suunnilleen niin kuin yleensä synnytykset menevät: supistukset/lapsivesi --> avautuminen --> ponnistusvaihe. Koin kuitenkin hyvin erilaisen synnytyksen, ja siksi päätin jakaa sen eteenpäin.

Sunnuntai - supistukset alkavat

Sunnuntai aamuyöstä (rv 41+3) n. klo 2.30 heräsin vaimeisiin supistuksiin. Supistukset tulivat epäsäännöllisesti, mutta lähdin kellottamaan niitä. Ne olivat kuitenkin sen tasoisia, että niiden aikana nukkuminen ei onnistunut, ja niiden väli vaihteli n. 7min - 30 min välillä. Löysin yhden supistuksen jälkeen (n. klo 07.00) vähän verta pikkuhousuistani, ja oletin että limatulppa lähtee liikkeelle. Herätin mieheni ja totesin, että tänään pysytään kotona ja katsellaan miten tilanne etenee. Supistuksia tuli koko päivän, välillä kipeämpinä, välillä lievempinä. Kipeämpien supistusten aikana mieheni rapsutteli minua hillopurkin kannella alaselästä. Se vei mukavasti kivusta terää pois. Supistukset vaimenivat kuitenkin n. klo 17.00.

Maanantai - supistukset jatkuvat

Heräsin n. 01.00 aamuyöstä jälleen supistuksiin. Ne kiihtyivät ja laantuivat tunnin välein. Kivun aste kohosi edellisestä päivästä. N. klo 9.00 löysin vessakäynnin jälkeen limatulpan vessapaperista ja arvelin, että tästä se lähtee. Sen jälkeen supistukset kiihtyivät ja tulivat n. 7-10 minuutin välein. Aloitin Tens-laitteen käytön, joka auttoi aamupäivällä erinomaisen hyvin supistuskipuun. N. yhden aikaan tuli erittäin raju supistus, josta säikähdin, koska minusta tuntui, että "perse räjähtää". Soitin synnytyssairaalaan. Sieltä he suosittelivat, että odottaisin siihen, että supistusten väli olisi tasaisesti 5 minuuttia. Supistuskipu oli kuitenkin valtava. Käytin synnytyslaulua ja mieheni rapsutteli minua hillopurkin kannella ja heijasin itseäni pystyasennossa supistuksien aikana. En voinut istua pallon päällä supistuksen aikana, sillä supistuskipu lisääntyi räjähdysmäisesti istuessani. Yritin levätä supistusten välillä. Supistukset alkoivat säännöllistymään n. 7 minuutin paikkeille. Käytin kivunlievitykseen kuumaa suihkua. Oloni alkoi olla kuitenkin niin paha, että päätimme lähteä Kätilöopistolle. En ollut saanut nukuttua kahteen yöhön kovin hyvin, joten arvelin, että sairaalassa minulla olisi turvallisempi olo olla. Saavuimme sairaalaan klo. 16.30, ja minut laitettiin käyrille. Olin auki sormelle ja kanavaa oli jäljellä n. 1 cm. Supistukset tulivat n. 4-10 minuutin välein välillä erittäin kivuliaina, välillä lievempinä. Käytin synnytyslaulua ja heijaamista apuna. Minulta kysyttiin, haluaisinko jumppapallon, mutta en kokenut sitä tarpeelliseksi, sillä en voinut istua pallon päällä. Käyrän oton jälkeen kätilö ehdotti, että lähtisimme mieheni kanssa kävelylle ja tulisimme parin tunnin päästä takaisin. Pidimme sitä erinomaisena vaihtoehtona. Koko kävelyn ajan supistin säännöllisesti 6 minuutin välein, käytin apuna synnytyslaulua ja mieheni hieroi alaselkääni.

Tulimme takaisin kätilöopistolle, minusta otettiin käyrää, jonka aikana sain olla pystyssä. Supistukset vaimenivat ja tulivat n. 7-10 min välein, olin auki edelleen saman verran kuin viime kerralla. Kätilön mielestä tilanne oli se, että synnytys ei ollut vielä käynnissä, joten hän antoi mukaani Litalgin- ja nukahatamislääkettä, antoi ohjeeksi ottaa heti kotiin tultua kipu- ja nukahtamislääke, mennä suihkuun jumppapallon päälle ja pyrkiä nukkumaan yksi hyvä yö. Teimme näin. Olimme kotona n. klo 20.00, ja n. klo 21.00 olin valmista kauraa nukkumaan. Nukahdin hetkeksi, mutta heräsin klo. 22.00 erittäin rajuun supistuskipuun. Menin pallon päälle, ja nousin ylös aina heijaamaan, kun supistus tuli. Ajattelin, että kestän 10 supistusta ja sitten katsomme mitä tapahtuu. Supistukset tulivat jälleen tasan 7 minuutin välein erittäin kivuliaina. Klo 00.30 päätimme lähteä takaisin Kätilöopistolle. Menimme synnytyssaliin, supistuksia tuli käyrälle 4-7 minuutin välein, aukeamista ei ollut kuitenkaan tapahtunut yhtään. Sain lämpöpussin selän taakse ja keskustelimme eri kivunlievitysmenetelmistä. Olin uupumuksesta/unilääkkeestä/kivusta jo niin sekaisin, että halusin jotain vahvempaa apua. Sairaalan hoitomerkintöjen mukaan tässä vaiheessa käyrän KTG:ssa kuitenkin lapsella tapahtui yksi sydänäänikäyrän lasku ja käyrä muuttui "nuivaksi". Minulle ei annettu siis kivunlievitystä, ja kärvistelin edelleen heijaamisen, miehen hieronnan ja lämpöpussin avulla. N. klo 03.00 minulle annettiin vesiperäruiske, jotta synnytys edistyisi. Sain n. klo 04.00 lisää Litalginia kipuun. Olin jo järjettömän väsynyt ja kipeä ja turhautunut koko tilanteeseen. Pyysin n. klo 05.00 terapiapalloa, jotta voisin etsiä uusia asentoja kipuun, mutta en voinut käyttää palloa, koska ainoa tapa hallita kipua oli olla pystyssä, heijata ja käyttää ääntä.
06.00 sain Petidiini pistoksen, joka vei kivun terävimmän kärjen. Muistan nukkuneeni, tunteneeni kipua, ajatelleeni aiaisupistaa, nukahtaneeni jälleen. Pidin Petidinin antamista erinomaisena ratkaisuna.

Tiistai
Heräsin mieheni kanssa synnytyssalissa n. klo 10.00. Supistusten taajuus oli yöllä vähentynyt n. 1/30 min. Minulle oli tullut kuitenkin polte ristiselkään (puukko ristiselässä -tunne) joka paheni aina supistuksen tullessa. Hoitomerkinnässä lapsen KTG on erittäin niukkavaihteluista. Minulle tehtiin sisätutkimus, tilanne edelleen aukeamisen suhteen sama. Saimme aamiaista mieheni kanssa ja sinä aikana kätilö konsultoi lääkäriä, joka halusi, että minut siirretään odottajien osastolle odottamaan synnytyksen spontaania käynnistymistä ja harkitaan synnytyksen käynnistämistä. Olihan lasketusta ajasta jo melkein kaksi viikkoa.

Siirrymme osastolle. Mieheni lähtee käymään kotona nukkumassa, sovimme, että hän tulee takaisin n. klo 14.00, kunhan on nukkunut vähän. Minäkin nukahdan, välillä tunnen huimausta, jolloin kätilö haluaa alkaa ottaa jälleen käyrää. Menen pötköttelemään sänkyyn ja käyrälle. Supistuksia tulee todella harvakseltaan. Olen todella raivostunut jo tilanteeseen. Lääkäri tulee jututtamaan minua n. klo 14.00. Hän toivoo, että jaksaisin vielä seuraavan yön, jos saisin hyvän yöunen alle, aamulla synnytys käynnistettäisiin ja jaksaisin synnyttää virkeänä. Minusta suunnitelma kuulostaa hyvältä. Olen ihan poikki. Nukahdan hetkeksi, jonka jälkeen lähdemme miehenin kanssa käymään jaloittelemassa lähellä olevassa kirpputorissa. Kirpputorilla saan muutaman supistuksen, jonka aikana tuntuu, että joku kiertää puukkoa selässä, en voi puhua enkä liikkua. Menemme takaisin sairaalaan, ja minut laitetaan käyrille (jälleen... voitte kuvitella kuinka väsynyt olin käyrillä olemiseen, tuntui, että anturit tippuu koko ajan ja mikään ei onnistu...). Mieheni lähtee kotiin nukkumaan n. klo 22.00 ja sovimme, että hän tulee takaisin klo 09.00 lääkärin kierrolle, jolloin käynnistys tapahtuu.

Klo 23.20 herään erittäin kipeään supistukseen (yllätys!) ja joudun TAAS käyrille. Alaselkäni ja takapuoleni on täysin tulessa. Kätilö ehdottaa aquarakkuloita, joihin suostun. Pistäminen sattuu helvetillisesti, mutta käytän astangajoogassa oppimaani ujjay hengitystä kestämään kivun. Supistuskipu helpottaa paljon. Menen takaisin nukkumaan. Herään järjettömään supistukseen taas klo 23.50, nousen ylös ja rupean itkemään (hoitomerkintä, sikiön sydänäänten taso on laskenut supistuksen aikana), hoitaja pakottaa minut äkkiä takaisin sänkyyn ja käyrälle, sanoo että nyt on saatava kunnon käyrää aikaiseksi. Olen ihan helvetillisen sekaisin väsymyksestä ja kivusta. (hoitomerkintä, sydänäänet korjaantuvat kun menen kylkiasentoon). Saan supistuskipuun Tramalia. Tässä vaiheessa en välittänyt enää, mitä lääkettä saan, kunhan vaan supistukset lakkaisivat. Ajattelin, että jos vielä pitää yksikin supistus kestää niin viillän ranteet auki. Sain olla pystyssa supistusten aikana tuon yhden kylkimakuutuksen jälkeen. Yritän olla kuitenkin vielä olla urhea, haluan vessaan n. klo 02.00 jonka jälkeen saan käyrät pois. Yritän nukkua keinutuolissa, vaikka hoitaja ehdottaa Petidiniä (urhea urhea minä...). Sovimme, että jos en nukahda tunnin sisällä, niin pyydän hoitajaa paikalle. Klo 03.20 tajuan, että ei nukkumisesta tule tällä kivun määrällä mitään, joudun hetkeksi takaisin käyrälle, jonka jälkeen tehdään sisätutkimus. Sisätutkimuksessa kohdunsuun tilanne on EDELLEEN SAMA. Saan Petidinin, vaivun uneen heti, kun lääke auttaa.

Keskiviikko

Herään n. klo 05.00 siihen, että jotain lurahtaa housuun. Laitan siteen housuun ja menen takaisin nukkumaan. Klo 06.00 lähtien supistaa 6 min välein, välillä kipeämmin, saan lisää aquarakkuloita klo 08.00. Siteessäni on paksua vahvasti vihreää vuotoa. Joudun käyrille (jälleen). Petidin vaikuttaa vielä. Heijailen itseäni pallon päällä, supistuksen aikan nousen ylös heijaamaan. En saa miestäni kiinni, hänen puhelimensa on kiinni. Soitan puoli yhdeksältä isoveljelleni, että lähtee katsomaan, onko mieheni herännyt.

Klo 08.50 lääkäri saapuu (mutta mies ei ole saapunut...). Kohdunsuun kanava on hävinnyt ja suu on väljästi 2 sormelle auki. Kalvot ovat menneet rikki, eli se vesi mitä tunsin, oli lapsivettä. Lapsen päähän laitetaan "pinni", eli seurataan tarkemmin hänen sydänääniään. Supistuksia tulee 5 min välein. Lääkäri tulee katsomaan käyrää. Käyrän kahden ensimmäisen supistuksen aikana lapsen sydänäänet laskevat rajusti, seuraavissa kolmessa supistuksessa sydänkäyrät muuttavat muotoaan väriseviksi. Lääkäri toteaa: tilanne on muuttunut, sinut leikataan, ja toteaa kätilölle sektiopäätös 20 minuuttia (hoitomerkintöjen mukaan klo 9.18). Kysyn, lääkäriltä mitä minun pitäisi ajatella tästä, hän toteaa, ajattele, että sinusta tulee 20 minuutin päästä äiti.

Sitten alkaa tapahtua. Soitan miehelleni, missä helvetissä olet, lapsesi syntyy 20 min päästä. Onneksi hän on ihan lähellä autossa tulossa jo. Minusta otetaan verinäyte, käsketään nousemaan kiireesti paareille, minua lähdetään viemään hirvittävää kyytiä leikkaussaliin. Matkalla saliin näen mieheni, jolta saan lyhyen pusun, ja hän lähtee hoitajan kanssa vaihtamaan leikkaussali vaatteet.

Tämän jälkeen tilanne on osaltani aika sekava: ihmisiä käy esittäytymässä: hoitaja se ja se, anestesialääkäri se ja se, leikkaava lääkäri se ja se. Saan spinaalipuudutuksen, minulle tehdään ns. bikiniviilto, vauva otetaan ulos, se karjuu kuin leijona. Kysyn, onko sillä Downin syndrooma (meillä oli riskiluku 1/45 Downin syndroomaan, siksi tämä kysymys), onko se kunnossa. Kuulen, että lääkäri toteaa: tämä lapsivesi on kyllä ihan kirkasta, kohdussa ei ole mekoniumia. Olen sekaisin, mitä se tarkoittaa? Vauva viedään tarkastettavaksi, mieheni saa mennä katsomaan. Minulle näytetään eka vauvan peppu ja sitten pää. Todetaan, että onneksi olkoon, sinulla on kaunis tytär. Kaikki onnittelevat minua. Olen ihan sekaisin lääkityksestä. Minut viedään heräämöön, jossa olen ihan sekaisin, en saa hengitettyä kunnolla, yritän olla itkemättä, koska minusta tuntuu etten saa happea. Tämän aikana mieheni on saanut mennä kylvettämään tyttöä.

Syntymäaika 29.9.10 klo 09.42
Mitat 3590 g ja 51 cm
Apgar pisteet 1 min/ 10 pistettä
(hoitomerkintä: syntyy hyväkuntoinen tyttö, heti spontaanisti huutava, hengitys vaivatonta, ausk sydämest ä ei sä, jäntevyys normaali, normaali seuranta)

N. klo 11.00 minut viedään synnytysosastolle, jossa tyttö laitetaan heti rinnalle. Kätilö rupeaa selittämään jotain imetyksestä, en tajua mitään. Mies on vierellä. Vähän ajan päästä totean että en pysty nyt tähän. Mies hörppyttää tytölle lisämaitoa, nukahdan heti.

Lapsivuodeaika

Illalla ajattelen että kuolen. Minusta tuntuu, etten saa happea, olen huono synnyttäjä, kun en kestänyt supistuksia, olen sekaisin. Mieheni tukee minua. Tyttö on koko ajan vierellämme ja nukkuu kuin enkeli. Nukahdan vielä. Herään n. klo 18.00 ja haluan tytön viereeni. Pyydän hoitajaa auttamaan tytön rinnalle. Illalla hoitaja pyytää, että nousisin ylös. Nousen istumaan, oksennan muutaman kerran ja menen takaisin pötköttämään. Pyydän tytön yöksi kuitenkin vierihoitoon. Yöllä hoitajat auttavat hyvän imetysotteen hakemisessa, käyvät vaihtamassa tytön toiselle tissille, vaihtelevat vaippaa välillä. Hoitajakätilöt ovat ihania.

Seuraavan päivän olen aika toipilaana, mutta mies hoitaa tyttöä ja minä imetän. Sektiohaava on tosi kipeä, mutta pääsen ylös, mies auttaa minua käymään suihkussa. Tuntuu, että elämä voittaa. Mies käy tyttösen kanssa "reissun päällä" sairaalan sisällä (olivat käyneet opiskelijaruokalassa kuulemma katselemassa sieviä opiskelijatyttösiä ja komeita poikia), ja minä nukun muutaman tunnin. Illalla saan kuulla, että jatkossa saan kantaa tyttöä, jos haluan (se on painavin asia mitä saan seuraavaan kuukauteen kantaa). Olen tosi iloinen, otan tytön heti syliin ja itken onnesta. Yöllä kätilöt jälleen auttavat useita kertoja syöttämään vauvaa. Olen aivan, että ei näistä tisseistä tule mitään, mutta hoitaja kannustaa: vielä yhdesti toinen ja toinen tissi, sitten hörppyytetään maitoa. Mutta tällä kerralla tuleekin jo vähän maitoa, ja lisämaitoa ei tarvitakkaan! (Maito nousee sektion jälkeen yleensä vähän myöhemmin).

Perjantai aamuna kysyn, milloin pääsemme pois. Kätilö järjestää niin, että pääsemme lastenlääkärille aamusta. Hoitaja katsoo sektiohaavaani ja toteaa, että haluaisitteko mennä tänään? Olen onnesta soikeana, ihanaa kotiin (yleensä sektiosta kotiutetaan vasta kolmantena päivänä)!

Iltapäivästä sektiopäätöksen tehnyt lääkäri tulee luokseni. Hän kysyy, haluanko jutella, kun asiat menivät niin nopeasti. Tietysti haluan. Juttelemme pitkään. Hän sanoo miettivänsä aina ratkaisujaan, kun keisarinleikkauksella syntyy näin terve lapsi (siinä vaiheessa kuulen, että lapsi on saanut 10 apgarpistettä heti, joka on kai aika harvinaista), mutta selittää, että koska synnytys eteni niin mielettömän hitaasti, hän ajatteli, että yrittäminen alakautta olisi voinut lisätä lapsen ahdinkoa. Hän selittää, että tytöstä otetut syntymän jälkeiset verinäytteet näyttivät, että tytön PH on 7,26. Tämä ph mittaa lapsen hapensaantitasoa (eli lääkärit pelkäsivät lapsen hapenpuutetta). Arvo on sellainen, joka tarkoittaa, että lapsella ei ole happivajetta, mutta se ei ole "täydellinen arvo". Jos tilannetta olisi pyritty viemään eteenpäin tavallisesti alakautta, ja ph arvossa olisi tullut pienikin lasku, olisi kuitenkin päädytty sektioon. Hän sanoo, että kun miettii tilannetta jälkeenpäin, hän olisi edelleen tehnyt saman ratkaisun. Lapsen sydänäänissä oli häikkää, oli epäily lapsiveden väristä, synnytys oli vasta aluillaan ja olisi voinut kestää pahimmillaan vielä yli 12 tuntia, ennenkuin lapsi olisi saatu alateitse ulos, minun tilanteeni oli huono, koska kivuliaiden, pitkään jatkuneiden ennakoivien supistusten takia en ollut nukkunut niin pitkään kunnolla, joten en ollut hyvissä voimissa alateitse tapahtuvaa synnytystä varten.

Lääkäriystäväni, joka on töissä synnytyssairaalassa tulee moikkaamaan minua. Juttelemme tapahtuneesta. Hän toteaa, että joskus lapsi on vaan kohdussa niin, ettei kestä supistuksia, vaikka mitään pääasiallista ongelmaa (esim. napanuora kaulan ympärillä, mitä meidän tytöllä ei ollut) ei olekkaan.

Synnytykseni oli siis erilainen. Ajattelin, että kaikki menee tavalliseen tapaansa, mutta niinkuin sektiopäätöksen tehnyt lääkäri totesi: niinkuin lapsen saamista ja kasvatusta, myöskään synnytystä ei voi suunnitella. Toki voi miettiä, mitä erilaisia tilanteita voi tulla eteen, mutta itse synnytys menee niin kuin menee, ja siihen ei sinänsä voi vaikuttaa. Nyt kotona ajattelen, että oli onni, että menin sairaalaan. Oli onni, että olin käyrillä paljon, vaikka silloin se haittasi supistusten kestämistä. Oli onni, että supistusöinä ympärilläni oli ihmisiä, jotka halusivat auttaa minua kestämään kipua erilaisin tavoin - sekä lääkkeiden että lääkkeettömien menetelmien avulla. Oli onni, että eteeni tuli lääkäri, joka ei halunnut jäädä odottamaan, vaan teki ratkaisun parhaan mahdollisen lopputuloksen saavuttamiseksi: terveen lapsen saamiseksi. 10 pisteen apgar tyttö ei välttämättä olisi ollut enää 10 pistettä alatiesynnytyksen jälkeen.

Tietysti olisin halunnut kokea alateitse "luonnollisen synnytyksen" ja onneksi seuraavien lapsieni kohdalla tämä on edelleen mahdollista. Dramaattisten käänteiden jälkeen vierelläni on kuitenkin maailman ihanin tyttölapsi, josta olen enemmän kuin onnellinen. Hänen isänsä on myös tämän kokemuksen jälkeen osoittatunut maailman ihanimmaksi mieheksi, joka ensimmäiset päivät hoiti sekä minua, että tyttöä. Pikkutriviana sen verran, että heti syntymän jälkeen kun mieheni oli kylvettänyt tytön, häntä oli käsketty riisua pusero, ottaa tyttö ihoa vasten ja antaa imeä karvaista rintaa :), auttaa kuulemma jatkossa lapsen imemisen kehittymisessä. Perheemme täydentyi ihanalla pienellä lintusella, josta olemme niin ylpeitä. Ylpeä olen myös itsestäni, että kestin kaikki nämä käänteet ja nyt saan hoitaa ihanaa, tervettä pientä tyttöäni.

Tässä oma synnytystarinani. Ehkä erilainen, mutta kuitenkin meidän perhettä ehkä kuvastava: dramatiikkaa siitä ei ainakaan puuttunut!

perjantai 1. lokakuuta 2010

Drama queen has arrived

IHAN VITUN IHANAA OLLA KOTONA!!!!!!!!!!! Päästiin tänään lähtemään klo 17 Kättäriltä ja onpa ihan uskomattoman mahtavaa olla omassa sängyssä omien tavaroiden keskellä.

Tyttö syntyi kiireellisenä sektiona keskiviikko aamuna. Mitat 3590 g ja 51 cm.

Mä kirjoitan jossain vaiheessa tarkemmin mitä tapahtui, mutta lyhyestä virsi kaunis: supisti 3 päivää kivuliaasti, ei tapahtunut mitään, olin ihan loppu ja sisällä raskaana olevien osastolla, ajateltiin että käynnistetään, sinä yönä kun piti käynnistää menikin lapsivedet, jotka kätilön mukaan vihreetä, vauvan sydänäänet laski joka supistuksen aikana, edelleen olin alle cm auki, lääkäri pelkäsi vauvan saavan hapenpuutteen, klo 9 sanottiin että kiireellinen sektio 20 min, mä että mitä vittua mun pitäs ajatella tästä, lääkäri sano, että ajattele että susta tulee 20 min päästä äiti, Tilu saapui juuri sillä hetkellä sairaalaan kun mua vietiin leikkaussaliin (oli nukkunut pommiin... tyttö siis tuli isäänsä, aina viimetingassa ja sillonkin dramaattinen sisääntulo), TIlu kerkes just istua mun viereen, tyttö ulos, syntyi täyden 10 apgar pisteen tyttönä ilman huolen häivää, lääkärit että mitä vittua, leikkaushaavan kanssa kotiutetaan yleensä vasta 3 päivän päästä, mutta tyttö imi hyvin ja mulla haava parani niin päästiinki jo tänäänä kotiin.

Ja pieni Sammakkoprinsessa Tirriäinen oli tullut drama queenina maailmaan.

Ihanaa olla kotona, kaikki hyvin, join kaljan ku istuin sohvalle ja sillä hetkellä maito nousi. Oon ihan sekasi ja väsynyt ja itkunen ja onnellinen ja maailman kauneimman lapsen äiti. Tyttö on kertakaikkisen ihana pieni lintunen, Tilu hoitanut mua ja lasta mielettömän ihanasti kun olin ekan päivän leikkauksesta ihan mielettömässä lääkehumalatokkurassa ja puhuin sekavia.

Nyt lapsen luo, tissi suuhun ja sen jälkeen aion nukkua ja Tilu saa hoitaa lasta yöllä.

K ja Sammakko

maanantai 27. syyskuuta 2010

Terveisiä 30 tunnin supistusmaratonilta!

Hei!
Olen supistellut nyt eilisestä yöstä klo 2.30 lähtien 10 min - 30 min välein. Tauko klo 17.00-24.00 ja maraton on jatkunut taas koko viime yön. Neljästä viiteen supistuksia tuli jo jopa ALLE kymmenen minuutin välein, mutta ehei, eipä se kestänyt.

Tuomio: synnytys ei ole käynnissä.
Ratkaisu: yliaikaiskontrolli varattu huomiselle klo 12.00

Kyllä se tirpukka ulos sieltä saadaan, vaikka hanttiin se yrittää selvästi pistää. Jääräpää mikä jääräpää.

Nukkuminen olis poikaa...

T. K 41+4

Ps. Vessapaperissa klo 8.40 se kuuluisa limatulppa. Yäk! minkä näkönen kamala limanuljaska, näytti lähinnä etanan sisuksilta...

Edit. 13.40 Nyt on tullut supistuksia kymmenestä lähtien 5-10 minuutin välein. Tossa 15 yli tuli sellanen supistus, että meinas peräaukko räjähtää. Soitin Kättärille ja sanoivat, että olis hyvä, jos pystyisin odottamaan siihen asti, että supistukset tulee n. 5 minuutin välein. Sain kuitenkin luvan mennä vaikka heti. Soviittiin Tilun kanssa, että ollaan puoli kolmeen ja lähetään sitte hissuksiin menemään, ellei nää supistukset jotenki harvene. Ajateltiin mennä ihan bussilla ja kävellen, koska istuminen tuntuu tosi pahalta tällä hetkellä.

sunnuntai 26. syyskuuta 2010

Pikkuhiljaa jotain tapahtuu

Heräsin viime yönä n. klo 2.30 kipeään supistukseen ja supistuksia on nyt tullut siitä asti 5-30 minuutin välein. N. kuuden maissa aamulla tuli vähän verta, jolloin herätin Tilun ja sanoin, että nyt alkaa oleen tosi kyseessä. Tilu juoksi äkkiä suihkuun ja oli valmis lähtemään sairaalaan. Mä totesin, että ei mitään hoppua, mutta tämän päivän suunnitelmat oli nyt sitte tässä, eli ei mitään reissuja mihinkään kauemmas (Tilu oli suunnitellu lähtevänsä kiipeilyreissulle koko päiväksi). Supistukset tulee kuitenki epäsäännöllisesti, eli oon nyt tässä vaan makoillu ja lepäilly ja yrittänyt aina nukahtaa välillä Kipeitä supistukset on, mutta ei mitään tappokipeitä. Nukuin just puoli tuntia (herätäkseni supistukseeen), jonka jälkeen soitin Kättärille kysyäkseni, että mites kun supistuksia on kuinki ollut nyt yli 12h. No ne eka totesi, että heillä on sulku päällä, ottivat kuitenkin mun sotun ylös. Sovittiin, että oon kotona niin pitkään kun voin, ja varsinkin kun vauva liikkuu hyvin, kestän supistukset hyvin ja supistuksia ei tuu vielä alle 10 minuutin välein niin pysyn kotona. Jos tulee tunne, että tunnin päästä pitää lähteä, niin soitan suoraan naistenklinikalle mutta jos ei, niin muutaman tunnin päästä sulku on todennäköisesti poistunut Kättäriltä, ja sinnekki saa taas soitella.

Parasta on ku supistuksen aikana saan olla kylellään ja Tilu rapsuttaa mua hillopurkin kannella alaselästä. Tää hillopurkkihomma on sen Malla Rautaparran vinkki ja toimii erinomaisen hyvin supistuskipuun. Ajattelin ennen Kättärille soittoa, että meen käymään kävelyllä koirien kanssa nukuttuani hieman, mutta peruin ajatuksen. En halua hoputtaa tätä synnytystä mitenkään, koska haluaisin kuitenki päästä Kättärille hommiin. Lepäilen siis ja odottelen.

Mä jotenkin ajattelin, että synnytys käynnistyy dramaattisesti ja pian jo juostaan sairaalaan. Tää menee kuitenkin nyt selvästi tällasella kattellaan ja kuunnellaan meiningillä, joka täytyy siis vaan kestää. Voihan se olla, ettei tästä vielä mitään tuu, mutta toi aamun verinen limatulpan poikanen kyllä kielii jostain muusta. Jeps, päivittelen seuraavan kerran kun lähden sairaalaan. Ja jos se ei oo ennen huomisaamua niin, sittehän mun pitää varata jo se yliaikaiskontrolliki! Mut ehkäpä siihen ei mennä...

:) K 41+3

Edit. 20.26 Edelleen ollaan kotona. Supistukset vaimeni viiden jälkeen ja nyt oon vaan sitte lekotellu ja kattonu telsusta Dancea. Limatulppaa valuu pikkuhiljaa ulos, eli hyvinkin odottavissa tunnelmissa mennään. Toivottavasti ens yönä saan nukkua edes muutaman oikein hyvän tunnin. Ja aamullahan saan sitte sopia sitä yliaikaiskontrollia, joka näillä oireilla pitäis sitte olla kyllä jo käynnistyksen paikka. Hitsilöinen oikeesti, tiistain jälkeen eppäilen, että Sammakkoystävämme on täällä. Kivvaa! Ps. Kiitos tsempeistä! Niitä tullaan tarvittelmaan tässä muutaman seuraavan päivän aikana. :)

lauantai 25. syyskuuta 2010

Viimeinen viikonloppu ja kantotakki

Minä: Mitä sä haluaisit tehdä kun tää on viimeinen viikonloppu kahdestaan?
Tilu: Mä haluaisin, että se vauva tulis.

Odotettu vieras... Mutta isäänsä tullut kun on niin viimetingassa.

Taas viime yönä muutama sellanen supistus, että meinas mennä jalat alta. Mut sitte taas ei mitään. 3 päivää yliaikaiskontrolliin.

Viimeiset käsityöprojektitki on nyt sitte valmistuneet. Itseasiassa olin suunnitellut jo tosi pitkään TSI-kantotakkia, mutta nyt kun ostin sen Manducan, tajusin, että tosiaan olisi hyvä, että talvella olisi ihan oikea kantotakki. Mulla on yksi hyvä valkoinen takki, johon ajattelin, että kantopaneeli voisi sopia. Käsityölehden 08/2008 numerossa oli kokonaisen kantotakin ohje. Sovelsin siitä sen kantopaneelin omaan takkiini. Tein muksulle siihen myös ohjeen mukaan irroitettavan hupun ja lisäksi pienet liinailutossut. Olen aika ylpeä tuloksesta, joka näyttää tältä:



Paras juttu oli se, että kaupan vetskari meni täydellisesti kiinni omaan takkiin. Olin kyllä valmistautunut vaihtamaan myös takista vetskarin.

Ja sitten pari syksyistä kuvaa vielä: minä 40+1 ja tavan farkut jalassa. Näkiskö takaapäin edes että oon paksuna?




:) K 41+2

Ps. neityt vs. vaaka, vaaka taisi viedä voiton....

keskiviikko 22. syyskuuta 2010

Ride of the lifetime...

Melkoinen matka tämä raskaus on ollut. Ekat kuukaudet paleli, vitutti ja väsytti. Sitten tuli ihana energia joka vei mukanaan. Lopuksi tuli taas paskaa niskaan: ylävatsalla ihme hermopinne rv 30 eteenpäin, vauvan liikkeet alkoi tuntumaan väkivallalta, turvotus ja muu sälä. En kyllä suosittele kenellekkään, joka ei sitä nyyttiä lopuksi toivo. Nyt viimeisinä päivinä on niin kärsimätön olo, että tekis mieli jo perua koko juttu ja kasvattaa maha sisäänpäin. Taitaa olla kyllä myöhäistä, kun tuolla se melkein nelikiloinen vonkale jo köllöttää. Uskomatonta että viikon päästä me viimeistään sitten tavataan.

Parasta tässä raskaudessa on ollut se, että musta ja Tilusta on tullut uskomaton yksikkö. Tämä on lähentänyt meitä sellasilla tavoilla, että ei voi uskoakaan. Tilu on ollut ihan mielettömän hieno koko tämän matkan ajan ja tukenut juuri oikein oikeissa kohdissa. Uskon, että se tuki jatkuu niin synnytyksessä kuin lapsen hoidossakin.

Pahinta tässä raskaudessa on olleet pelot. Aluksi keskenmenon pelko, sitten kehitysvammaisen lapsen saamiseen liittyvät pelot, pelko kohtukuolemasta, pelko omasta jaksamisesta. Pelko synnytyksestä, tuntuu niinku mestattavaksi olisi menossa, mutta kukaan ei kerro milloin.

Iloinnut olen ultrakuvista ja lapsen liikkeistä. Hyvistä verenpaineista, täysiaikaisuudesta ja puhtaasta pissasta. Tavaroiden laittelusta paikoilleen ja siitä, että meistä tulee lapsiperhe. Uusista tuulista ja mahdollisuuksista. Vuodesta pois töistä.

Surenut olen omaa lapsuuttani, kipuja, omaa hajanaista päätä. Sitä, että tuleeko musta hyvä äiti. Vanhan elämän taakse jättämistä. Luopua on pitänyt jo nyt, saako sitä elämää mikä oli, koskaan edes jossain muodossa takaisin. Juoksenko enää koskaan päättömänä korkkareissa tyttöjen kanssa nauraen lostarin jonoon ja tanssin ja juon itteni tärviölle? Toivottavasti kyllä, se tyttö minusta ei poistu koskaan.

Tänään reseptinä on ollut siivous, seksi, tulinen ruoka ja metsässä ylämäkien kävely. Pakko kai jonkun noista on jo toimia? Viikon päästä sitte pilleri pimppiin, jos muu ei auta. Mutta siihen asti, kärvistellessä ja odottaessa. Aina vaan odottaessa... Sammakko kultaseni, äiti ei enää jaksais odottaa, tulisit nyt? Sovinnolla :)

:) K 40+6

Mua on huijattu vol. 2!

Viime yönä YKS VAIVANEN KIPEÄ SUPISTUS! Mä luulin jo, että tää tulee ulos toissayön ja eilisen päivän perusteella. Kohta räjähtää pääää......

No tasan viikko nyt sitte yliaikaiskontrolliin/käynnistykseen. Voi jumaleissön, ei kykene odottamaan enää. Pää hajoaa siis IHAN TOTAALISESTI.

Edit. 16.17 Tilukin on jo ihan epätoivonen, se lähti ostaan tulista kiinalaista ruokaa, kun eilen yhdessä vauvaohjelmassa nainen sai synnytyksen käynnistymään tulisella ruualla... Epäilenpä että mitään tapahtuu, mutta hyväähän tässä tarkoitetaan.

tiistai 21. syyskuuta 2010

En sitte lähteny shoppaamaan - ainakaan vielä

Olipa erikoinen yö takana. Nukkumaan mennessä tuli pari kivutonta supistusta ja sitte heräsinki oikein kunnon megakramppiin joskus kolmen maissa. Sitte taas kivuttomia supistuksia muutama. En saanut oikein unta ja kattelin nettiä johonki puoli kuuteen ja sitte ku olin nukahatamassa niin taas yks megakramppi joka jätti jälkeensä oikein kunnon menkkakivut. Otin panadolia ja panin jyväpussin alavatsalle, nukahdin. Ja taas yhdeksältä kunnon kramppaus, joka ei menny millään ohi. Soitin Kättärille, että onko normaalia, että supistukset jättää taaksensa tuollaset menkkakivut, jotka ei laukea. Sanoivat, että ihan normaalia on, laita jyväpussi takaisin ja soittele sitte suoraan synnytyssaliin, jos supistuksia kahden tunnin ajan alle kymmenen minuutin välein yhtä kipeänä kuin nyt. Laitoin jyväpussin, söin aamupuurot ja menin takasi sänkyyn paapaamaan. Heräsin sieltä just (klo 14.00) ja kivut on ku muisto vain. Kivuttomia suppareita tulee sillon tällön, mutta niistä ei pitäne välittää.

Tähän pitäis saada nyt sellanen shock naama, minkä saa joistain keskustelupalstoilta. En yhtään tiiä mitä tuo viimeöinen oli, limatulppaa ei oo näkyny eikä mitään lapsiveteen viittaavaa oo myöskään pöksyissä. Tää oli siis selvästi joku alkusoitto, ja nyt sitte jännittää että saadaanko vaaka vai neitsyt. Jotenki tuo viimeyö ei tuntunu miltään leikiltä, joten positiivisena ajattelen, että tyttö säikähti tuota yliaikaiskontrolliasiaa ja rupesi pehmittelemään äitin paikkoja synnytystä varten.

Eli ei vielä Manducaa meidän perheessä, mutta katoin, että Kampin Bebesissä niitä myydään, eli voi olla että iltapäivää kohti lähden kuitenki piipahtamaan siellä. Tekee oikeesti mieli ostaa jotain vauvalle! Huutonetin Manducojen hinnat on musta aika korkeet verrattuna siihen mitä ne maksaa oikeasti, joten sen vois ostaa uutena. Ton vauvakiikun varmaan hommailen Huudosta (kiitos Jenni suosituksista, oon kuullut tosta kiikusta todella paljon hyvää myös lapsilla, joilla ei oo koliikkia), jos sinne tulee tuota vihreää väriä myyntiin. Meillä on vihree makkari, niin muutahan EI voida hyväksyä. :) Tai sen voi pyytää sitte lahjaksiki.

Näihin tunnelmiin,

K 40+5

Edit. 19.02 Menkkakivut on takasi. Kävin ostaan Bebesistä Manducan ja sain siihen superhyvän ohjeistuksen. Jee, very happy!

maanantai 20. syyskuuta 2010

Neitsyt vai vaaka?

Pari päivää vielä, niin pysyis neitsyen horoskoopissa. Torstaista eteenpäin hänestä tulee vaaka. Meikä on neitsyt, mutta ehkä vaaka vois olla tasapainoisempi ku minä. (?)

Tosiaan tänään neuvolassa sanoivat, että vauva on tosi alhaalla, pää on kiinnittynyt ja kaikki synnytykseen liittyvät asiat on siis kunnossa. Yliaikaisuus kontrollin jälkeen käynnistävät, ellei tyttönen tajua itte tulle pois aikaisemmin.

Aika alkaa käydä pitkäksi. Yritän tehdä joka päivä jotain kivaa/järkevää. Eilen sain väikkäriartikkeli nro 2 julkaisukuntoon ja lehteen menemään. Tänään kävin viimeisessä raskausjoogassa ja neuvolassa. Nyt illalla laitoin yrityksen ajopäiväkirjatiedot kuntoon. Huomenna vois vaikka leipoa vähän pullaa pakkaseen, ehkä käydä kaupungilla shoppailemassa vauvalle jotain ihan täysin turhaa... En oikeestaan oo ostanut mitään ei-järkevää, joten miksipä ei? Kyllä kai jotain kummallista vois hommata. Esim. tällanen Gracon koliikkikeinu olisi kiva (kuva www.lastentarvike.fi):



Myös Manduca olisi kiva. Tai joku ihana kantoliina... Noi vois tietty kattoa Huuto.netistäki.

Myös joku mobile kehdon yläpuolelle voisi olla ihana. Kaikkeahan voisi tietysti pyytää lahjaksi. Muttako tekis mieli vaan shopata. Kun ei voi ostaa ittelleen mitään oikein, kun mikään ei mahu. Ostin mää uuden pipon ittelle. Jee.

Että tällasta ajantappoa. :)

Neuvolassa osa 1000 00000

Taas siis siellä. Emmä mitään lukuja tähän laita, kaikki oli hyvin, sf mitta 36 ja sydänäänet jumpsutti ihan mallikkaasti. Mutta oli siellä nyt jotain mielenkiintoistakin. Elikkä jos sammakko ei suostu ulostautua torstaihin mennessä, niin sillon täytyy soitella sitte Kättärille ja varata yliaikaiskontrollia, joka sitten ajoittuu mun kohdalla joko lauantaille 25. tai todennäköisemmin maanantai 27.9. ajankohtaan (jos siis omat olot on hyvät). Ystävilläni on samantien kuulemma tuosta kontrollista sitte käynnistetty, eli erityisesti tuo 27 pvä olis hyvä, kun se on mun isoveljen synttäri. No, toisaalta toivon, että sammakko nyt tajuais vihjeen, eli tulisi ulos nätisti ilman pulinoita. Mutta jos isäänsä tuloo, niin tulee vasta viimetingassa ja sillonki unohtaa jotain jälkeensä.

Nyt surffaileen netissä, katseleen telkkaria ym. mitä viimesillään raskaana olevat naiset tekee.

K 40+4

sunnuntai 19. syyskuuta 2010

Mua on huijattu!

Eilen päivällä järkyttävä liitoskipusessio jonka jälkeen yöllä ihan mahtavia selkä- ja menkkakipukramppisupistuksia 10 minsan välein. Loppuivat kuitenki aamulla n. klo 12.00 ja sen jälkeen: NOTHING, ZIP, NADA. Eräs vaan vahingoniloisesti potkii multa kylkiluita paskaksi ja nauraa partaansa: en tuu, en tuu!

Mua on huijattu. Prkl.

Sainpa kuitenkin väikkäriartikkeli nro 2:sen lähtemään lehteen, eli JOTAIn hyvää tästä yliaikaisuudesta...

:/ K 40+3

lauantai 18. syyskuuta 2010

Äidiksi

Mua jännitttää. Se, että mun mahassa on lapsi, joka tekee musta äidin.

Kesällä olin lähdössä junaan, ja asemalla äiti työnsi mulle säkillisen eväitä mukaan matkaa varten, ilman että olin eväitä pyytänyt. Äiti huolehtii minusta vieläkin. Sanoin äidille, että en ikinä kyllä opi omalle lapselle tekemään eväitä. Vai opinko?

Luin tänään loppuun kirjan nimeltä Väkevä hauras. En ollut ajatellut, kuinka paljon lapsen syntymä muuttaa minun identiteettiäni. Minulle tulee ihan uusi rooli, jotain uutta syntyy myös minussa, muutun uudeksi. Vai onko se niin? Onko se kaikki jo minussa valmiina, onko äitiys jo tässä vaikka kenenkään äiti en vielä ole ollut?

Kiipesin eilen portaat hitaasti. En halunnut, että synnytys käynnistyy. Koska sitten paluuta tähän mitä on nyt, ei enää ole.

torstai 16. syyskuuta 2010

Sammakkoprinsessan kärryt ja masukuvaa

Tadaa tässä ne on, Sammakkoprinsessan ihan omat vaunut. Sain keväällä ystävältä ilmaiseksi Brion vaunut, joiden kuosi oli kyllä aika paha mun silmään. Näin ollen näppäränä tyttärenä pikaisesti ompelin sadetakkikankaasta uudet päällysteet, ja aika ylpeä olen! Tuleva isä sai vihdoin sprayattya nuo ratasosat ja äsken kävin pumppaamassa renkaat täyteen.



Ja nyt ystävät hyvät, mulla on pyyntö. Laitoin nämä Helistimen Tuunaa mun kärryt kilpailuun, ja toivoisinkin, että kävisitte arvostelemassa ne, jotta saisin niistä mahdollisimman paljon palautetta. Tietysti toivon, että tykkäätte, jotta voisin vaikka voittaa! :)

Nyt onkin kysymys, että MISSÄ SE VAUVA LUURAA? No masussa vielä vissiin, ainakin näiden kuvien perusteella.

37+2


39+0


Ja tänään, neuvolan virallinen LA 40+0, omien laskujen mukaan 39+6


Ressiä ei enää vauvan tulosta ole. Viimestään kahden viikon päästä synnytys käynnistetään, eli oikeastaan nyt kaikki on hyvin. Aurinkoa, hyviä kirjoja ja leffoja ja erinomaista aviomiesseuraa riittää, niin mikäs tässä on ollessa!

:) K

tiistai 14. syyskuuta 2010

Synttärit ja neuvolassa

Tänään:
- Täytin 30 v. En ehtinyt väitellä tai saada lasta ennen tätä rajapyykkiä. Damn!
- Kävin neuvolassa.
- Näin paljon vauvoja, se oli kivaa.
- Tajusin, että viimeistään 2,5 viikon päästä mulla on oma vauva. Iiks.

perjantai 10. syyskuuta 2010

Synnytystoiveista

Kävin eilen kuuntelemassa Malla Rautaparran synnytysluennon. Mielenkiintoista ja ajatuksia herättävää. Toisaalta mielestäni vähän turhan kriittistä tekstiä ensisynnyttäjien kuultavaksi.

Hyvää oli se, että mies sai olla mukana ja että luennolla käytiin hyviä tapoja lievittää kipua ja ponnistusasentoja, joissa mies voi myös auttaa. Ajatuksia herätti myös se, että asiaan voi itse vaikuttaa ja voi miettiä etukäteen toiveita, miten haluaa että toimitaan. Minulle tuli heti mieleen seuraavia asioita:

Haluan rauhaa
Haluan, että tilanne on rauhallinen, ihmiset kiireettömiä. Haluan olla Tilun kanssa mahdollisimman paljon kahdestaan. Jos opiskelija haluaa osallistua synnytykseen, hän voi niin tehdä, mutta sillä ajatuksella, että ei kysele minulta mitään vaan vain seuraa sivusta ja tarkkailee tilannetta ja antaa minun olla rauhassa. Niin, ettei musta tunnu siltä, että mun täytyy ruveta seurustelemaan kenenkään kanssa. Mies voi kommunikoida henkilökunnan kanssa, mutta mieluiten itse haluan vaan olla rauhassa omissa oloissani. Näin ollen pyrin olemaan kotona myös mahdollisimman pitkään, että saan olla rauhassa.

Haluan liikkua vapaasti ja etsiä hyviä asentoja supistuksiin
Haluan aktiiviisesti etsiä asentoja, joissa on hyvä olla ja hengittää. En halua ammeeseen, koska pelkään, etten pääse sieltä enää pois. Haluan levätä mahdollisimman paljon supistusten välillä. Ks. kohta haluan rauhaa.

Minua saa komentaa
Kätilö saa antaa minulle kivunlievitystä jos hänestä näyttää siltä, että olen liian kipeä. Itse en osaa todennäköisesti arvioida, missä raja menee. Minua saa käskyttää, otan käskyt ilolla vastaan. Haluan, että toiset johtavat tilannetta ja minä tottelen.

Haluan että Tilu auttaa minua
- hengittämään
- juomaan
- käymään vessassa
- vaihtamaan asentoa
- ponnistamaan

Haluan aloittaa ponnistamisen jakkaralta/ponnistaa jossain vaiheessa jakkaralla
Haluan ponnistaa pystyasennossa niin, että Tilu on takanani turvanani, jos tämä on kätilön mielestä mahdollista. Haluaisin ainakin kokeilla sitä yhtenä ponnistusmahdollisuutena, vaikka se ei ole välttämättä se asento, jossa vauva syntyy. Olen valmis ponnistamaan myös puoli-istuvassa asennossa, jos kätilön mielestä tilanne sitä vaatii.

Olen valmis välittömästi sektioon jos tilanne niin menee
Jos kätilö katsoo, että vauva voi huonosti, olen valmis välittömästi sektioon, ja haluan ettei asiassa viivytellä. Olen valmis imukuppiin ja muihin apuvälineisiin, jos lääkäri katsoo, että se on vauvalle hyväksi.

Ajattelin printtailla tämän listan mukaan, Tilu nämä asiat tietääkin ja olemme sopineet, että Tilu pyrkii toimimaan niin, että toiveeni toteutuu.

Mitä huonoa luennossa oli? Minun mielestäni Rautaparta kyseenalaisti pikkasen turhan kärjistetysti koko suomalaisen synnytyskulttuurin ja kätilötoiminnan. Jos lähtö oletuksena on kuitenkin se, että kätilöt ovat saattaneet nähdä jopa tuhansia synnytyksiä, oletan, että heillä on aika hyvä näppituntuma siihen, mitä tehdään ja missä vaiheessa. Ehkä tässä on myös taka-ajatuksena se, että koska itse hoidan lapsia joilla synnytyksessä jotain on mennyt todella päin persettä/tehokkaalla ensihoidolla on saatu ihmeitä aikaan, olen itse vankka sairaalasynnytyksen ja medikalisaation kannattaja. Syntymä on sekä vauvalle että äidille todella vaarallinen paikka ja sitä faktaa ei pysty millään asennoilla tai hengityksillä poistamaan. Lisäksi, minusta on aika arveluttavaa, että ensisynnyttäjiä (joilla ei ole mitäääään kokemusta synnyttämisestä) jopa provosoidaan kyseenalaistamaan tapoja, käytäntöjä ja työntekijöiden työvuosien tuomaa kokemusta, joilla kuitenkin on saavutettu maailman yksi alhaisimmista lapsi/äitikuolleisuus luvuista. Minusta se on tavallaan epäreilua sekä synnyttäjää että työntekijää kohtaan, että luodaan epäluottamuksen ilmapiiriä. Minä ainakin luotan, että siellä on ihmisiä, jotka on nähnyt satoja tai jopa tuhansia synnytyksiä ja osaavat asiansa. Ei minusta ole kiva, että heidän ammattitaitoansa kyseenalaistetaan, koska minulle tulee siitä turvaton olo. Eli ihan purematta en niellyt kaikkea, mitä Malla Rautaparta sanoi, vaikka joku pointti niissä jutuissa olikin.

Esimerkiksi hän kyseenalaisti aika rajusti kipulääkkeiden käytön. Ymmärrän sen, että kipulääkityksellä on yksilöllinen vaikutus. Epiduraalin otan mielellään, jos tilanne sitä vaatii --> voi olla ettei se auta ja että synnytys hidastuu, mutta toisaalta mahdollisuus voi olla siihen, että saan levätä ja ehkä nukahtaa supistusten välillä. Tämä luo voimia sitten siihen ponnistusvaiheeseen.

Toinen kyseenalaistaminen koski puoli istuvaa asentoa. Ymmärrän sen, että se ei ole ideaali tapa ponnistaa. Toisaalta taas siinä asennossa vauvan vointia voidaan tarkkailla parhaalla tavalla, sekä äidin välilihaa voidaan tukea. Muissa asennoissa välilihaa ei voi tukea ja vauvan voinnin tarkkailu voi olla hankalampaa.

Että tällaisia ajatuksia. Se jäi kuitenkin vielä käteen, että oikeastaan minulla ei ole enää kiirettä saada vauvaa tähän maailmaan. Nykykäsityksen mukaan kai synnytys käynnistyy silloin, kun vauva on oikeasti valmis tulemaan ulos (toki haluan, että jos menee sen pari viikkoa yli niin sitten käynnistetään) ja siksi en ole vielä synnyttänyt, koska oma pikku Sammakkomme ei ole vielä valmis tulemaan, vaan tulee sitten omassa aikataulussaan ulos. Vaikka mulla onkin tosi tukala ja tylsistynyt olo, niin ensisijaisena on se, että vauvan täytyy olla valmis tulemaan ja hän tulee siinä aikataulussa kuin haluaa, vaikka minä olisin jo nyt valmis, se ei tarkoita, että vauva vielä on valmis. Minä olen ollut valmis äidiksi jo kauan, vauvani on valmis vauvakseni silloin kun hänestä tuntuu siltä. Kyllä minä jaksan odottaa.

Ja näihin ajatuksiin pyörähtää siis rv 40, eli 39+0. Tasan viikko laskettuun aikaan. Viimeistään 3 viikon päästä hän on täällä!

keskiviikko 8. syyskuuta 2010

Pimppiin sattuu

Pimppiin sattuu. Ihanko joku pistelis sinne neuloilla. Auuuuuuu.

Jepu.

Eli maanantai ei mittään, tiistai ei mittään, keskiviikko ja torstai ei mittään, perjantai ei mittään, lauantai ei mittään, sunnuntaina ei mittään.

A bit bored? Yes.

tiistai 7. syyskuuta 2010

Neuvolassa (taas)

Kävin neuvolassa. Ei mitään uutta ja kaikki kunnossa. Sanoivat, että tule ensi viikolla uudestaan jos et ole vielä synnyttänyt.

Aamulla ripuloin, päivällä oli pahan tuntuisia supistuksia. Nyt ei mitään.

:P

maanantai 6. syyskuuta 2010

Ooh! Sain tunnustuksen!

Sain Vinkeältä Väkkyrältä palkinnon:



Lämmittipä mieltä! En ole ollut kyllä oikein beautiful viime aikoina, mutta retki on ollut niin kuoppia täynnä. Sääntöihin kuuluu, että tunnustus jaetaan eteenpäin seitsemälle ja tehdään itsestä seitsemän tunnustusta.

Moni tämän on vissiin kertaalleen saanutkin, mutta haluaisin jakaa tämän nyt ainakin Sinille, joka on mielestäni aika rohkea lukiolainen ja tuleva äiti, Poplarille, joka on nyt vaan NIIN mieletön, että ei mitään rajaa, Aliisalle jolta aikoinaan keksin, että raskaudesta voisi blogata ja jota kautta mielestäni löysin Vinkeän Väkkyrän sivustolle, Mafaldalle (salasanan takana), josta tykkään koska Mafalda on ihana ja Olivialle, joka miettii vissiin vielä bloggaago vai ei, mutta ehkä jatkaa sitä kuitenkin, koska kirjoittaa kauniisti.

Ja seitsemän tunnustusta:
1. Mielestäni Macin muotoilu on niin kaunista, etten voisi koskaan palata PChen koska ne on niin rumia. Saan miltei orgasmin, kun saan ostaa uuden Apple tuotteen pelkästään niiden muotoilun takia.
2. Olen käsityöihminen. Rakastan ompelemista, tällä hetkellä työn alla ovat imetyspaita ja uusi syksytakki. Harmillisesti katkaisin eilen neulan saumuristani, ja en omista tarpeeksi pientä kuusiokulma avainta, jotta olisin voinut vaihtaa neulan ja saada imetyspaidan valmiiksi.
3. Vihreä ja oranssi ovat lempivärejäni.
4. Koen, että tällä hetkellä kaikesta on tullut turhan vakavaa. Toivon, että pääsen piakkoin vauvan syntymän jälkeen ulos tuulettumaan. Rakastan käydä tanssimassa ihan selvinpäin. Päädyn yleensä johonkin homobaariin tai wanna-be homobaariin.
5. Josta päästään siihen, että suurin osa ystävistäni on ei-heteroita.
6. Koen itseni henkisesti 15-vuotiaaksi.
7. Työstän parhaillaan nettisivua luonnollisesta ehkäisystä. Toivon, että saan sen valmiiksi piakkoin. Valmistuessaan se tulee osoitteeseen tunnekiertosi.info

Kiitos Piuku, tämä oli kivaa!

:) K

lauantai 4. syyskuuta 2010

Ich bin eine bitch...

Ämmä, se musta on tullut tämän raskauden myötä. Tilu avautu mulle ihan täysin tuossa muutama päivä sitten, että kun ei sulle voi sanoa mitään, kun ei sua kiinnosta tai sitte sä latistat kaiken mun ilon.

... Hups.

Eka meinasin ruveta huutamaan, mutta menin sitte kuitenki itteeni.

Pillittäen yritin silitellä sitä ja sanoa, että anna anteeksi, kyllä kotonaan pitää saada puhua mitä haluaa, eikä sensuroida sanojaan, että jotenki miellyttäisi toista. Mä oon ollu NIIN tässä raskauden täyttämässä vauvahörselömaailmassa, etten oikeesti oo kuunnellu Tilua ollenkaan. Vähänkö tuli huono omatunto. Näin sitten vielä viime yönä unta siitä, että Tilu sano mulle, että mä autan sua muutaman viikon vauvan kanssa mutta lähen sitte, että en jaksa olla enää sun kanssa ja nyt erotaan. Heräsin ja hädissäni kömmin ihan Tilun viereen ja sanoin että apua, älä jätä mua.

Ihan oikeesti, mä oon ollut ihan hirveä ämmä viime aikoina. Ei mua kiinnosta ku itteni. Niinpä oon nyt ihan todella tehnyt töitä sen eteen, että kuuntelen Tilun juttuja ihan tosissaan, en latista vaan yritän kannustaa sitä. Miks ihmisestä tulee tällanen ihme minäminäminä... En halua olla yhtään näin hirviö. Mulle ei selvästi tää raskaus sovi. Täällä blogissaki mä vaan valitan.

Ton keskustelun jälkeen tietysti meillä on ollu nyt tosi paljon kivempaa. Kivempaa oikeastaan ku tosi pitkään aikaan. Ollaan höpötelty ja halittu ja puhuttu toisillemme sekavia. Ihanaa, kun on tuollainen oma Tilu, joka on niin täydellinen ja jota mä oon rakastanut jo 5,5 vuotta. Ihan siitä ensihetkestä ku tavattiin. Siihen se istu euron tuoppinsa kanssa maanantai iltana hevimestassa mun viereen, ja onneksi tajusin heti hyvän päälle. Ja nyt se on mun aviomies ja mun masussa olevan (väkivaltaisen) lapsen isä. <3

K 38+1

perjantai 3. syyskuuta 2010

Ultrassa (taas)

Ylävatsakipujen takia pääsin vielä kertalleen Kättärille ultraan. Ei mitään uutta auringon alla. Todennäköisesti joko se sappirakko tai joku hermo kipuilee. Lääkärin määräys oli siis pötköttely, hyvien asentojen etsiminen ja leffojen kattelu. :) Vauva voi erinomaisesti, ja tämän hetkinen vauvan paino on 3,6 kg. Raivotarjonta ja pää periaatteessa tarpeeksi kiinnittynyt. Paikat edelleen tiukasti kiinni. Eli vaikka onki ruvennu supistaan nytten enemmän, niin tonne kohdunkaulaan se ei ole vaikuttanut (tässä välissä vauva sitten potkasi just sinne kaikkein kipeimpään ylävatsan kohtaan, VOI LUOJA).

Tasan kaks viikkoa laskettuun aikaan. :)

torstai 2. syyskuuta 2010

Tulee kun tulee

Kaikki sanoo niin. Kai se tulee kun se tulee. Päätin ottaa viikon vapaata raskaudesta. Ensi viikon torstaina ryhdyn taas häätötoimenpiteisiin. Pysy sisällä siis siihen asti! Tämä on määräys.

tiistai 31. elokuuta 2010

Häätömääräys

Yksiön vuokra-aika loppuu 17 päivän päästä. Tämä on häätömääräys. Tähän mennessä toteutetut toimenpiteet:

Torstai s+s+s eli sauna seksi siivous --> ei reaktiota vuokralaisessa

Lauantai hyppyrimäen kiipeily x2 --> muutamia napakoita supistuksia havaittu

Sunnuntai pitkä nopeatempoinen tunnin kävelylenkki ja 3 jyrkkää ylämäkeä --> muutamia supistuksia

Maanantai hyppyrimäen kiipeily --> yöllä tasainen supistelu, aamulla suoli tyhjäksi

Tiistai ylämäki + suklaata + vadelmanlehtiteetä --> vaikutusta ei vielä tiedetä.

Pakatkaa tavaranne, poistukaa. Yksiön ulkopuolella on paljon enemmän tilaa venytellä jalkoja.

maanantai 30. elokuuta 2010

Neuvola 37+3

Tuleulostuleulostuleulos....

Paino 74,6 (muutos ed. 127/vko :) )
Turvotus +
Verepaine 122/81 --> koholla, täytyy seurata olotiloja
Pissa puhdas
Kohdunpohja 34,5
Tarjonta RT
Sydän +
Liikkeet ++

Painoarvio 3,5 kg ja kuulemma pitkä lapsi tulossa.

Perjantaina lääkärin ultra, jossa saa vähän tarkemman arvion.

Tuleulostuleulostuleulos.

lauantai 28. elokuuta 2010

rv 38 ahdistus

Tuunpa tänne taas valittaan kun en muutakaan keksi. Närästys on vienyt taas viimeiset 2 yöunta multa, eli vitun kiva. Rakas vauva kaivelee tuota kylkiluiden alustaa niin ihanasti, että voi voi kun tässähän pystyy lepäämään NIIN paljon. Mielummin valvoisin itkevää vauvaa kuin kipeää oloa, suoraan sanottuna.

Vauva on kuitenkin selvästi tulossa alaspäin. Eilen illalla kärsin aika voimakkaista sukkapuikkokivuista jonka jälkeen tuli n. 6 kivuttoman supistuksen sarja. Jossain vaiheessa mietin jo, että tuleekohan kohta lähtö, mutta no such luck. Maha on selkeästi laskeutunut kuitenkin, pää tuntuu haarojen välissä kipuna. Se on ok, ylävatsan kivut ei oo hellittäneet, nyt niistä on kärsitty se lähemmäs pari kuukautta. Pelkään että tämä kipu jatkuu vielä vauvan synnyttyä...

Äsken käytiin koirien ja Tilun kanssa mettässä kiipeämässä kaks todella jyrkkää rinnettä. Josko se käynnistyis????

:) K

torstai 26. elokuuta 2010

Hyvä päivä huono päivä vol. 2

Tai nykyään on että 2 huonoa päivää ja sitten hyvä päivä. Tämä on tosissaan hyvä. Ehkä n. 12 tunnin yöunet auttavat jonkin verran asiaa.

Selkeyttääkseni viime päivien ajatuksia:
- tänään on se päivä että Tirriäinen on neuvolatädin laskujen mukaan täysiaikainen (omien ovulaatiosta lasketun tilanteen mukaan se on huomenna) eli jos tulee lähtö, niin se tehdään synnytyssairaalan täysiaikaisuusohjeiden perusteella (eli 37 raskausviikon jälkeen)
- tämän iloisen asian vuoksi voisin synnyttää vaikka heti ja se johtuu seuraavista asioista:
* närästää ihan kamalasti koko ajan
* vauva potkii/venyttelee kipeään ylävatsaan eli istuminen, seisominen, oleskelu, ylipäätänsä koko elämä sisältää jatkuvia pieniä sähköiskukipuja oikealle ylävatsaan --> tuntemus siitä että ei jaksa olla kipeä --> voisiko se vauva jo syntyä?
* selällään makaaminen aiheuttaa valtavan pahan olon ja tuskanhiki aallon, välillä ei auta sivulla makaaminenkaan
* olen totaalisen tylsistynyt olemaan kotona, ei oo mitään järkevää tekemistä (paitsi väitöskirja ja joitain pikku käsityöprojekteja, jotka ei oo niin vakavia että ne olisi PAKKO saada päätökseen ennen vauvan saapumista), lisäksi kaupungilla hihhuloiminen aiheutti ainakin toissapäivänä hyvän päivän kääntymisen totaalisen vittumaiseksi päiväksi, joten en viitsisi sinnekään mennä tappamaan aikaani

Mutta niinkuin sanottu alussa, tänään on hyvä päivä. Kävin herättyäni poikakoirien kanssa kävelemässä lähimetsän mäkeä ylöspäin ja pojat sai juosta metsässä vapaana. Ilma oli ihanan syksyisen kuulaan kirkas, sain muutaman napakan supistuksen aikaiseksi itselleni ja tuli hyvä mieli, kun pojatkin sai liikuntaa.

Suunnittelin itselleni myös tekemistä ens viikolle. Ens viikon viikonloppuna mulla olisi vielä Protuiluun liittyvä yks meno, joten Protun kannalta olis parempi, etten vielä jakaudu. Sain myös ajan kättärille lääkärille, joka katsoo tuota ylävatsan tilannetta. Se on ens viikon perjantaina, joten sitäkin voi ajatella odottavansa. Ehkä pitäisi varata vielä kampaaja aika, että tukka olisi hyvin, kun vauva syntyy.

Mutta kaikista mieluiten Sammakkoystäväni voisi syntyä. Minä olisin nyt valmis.

keskiviikko 25. elokuuta 2010

Lepää nyt kun vielä voit.

No VITTU MITEN LEPÄÄT KUN MENEE MAKUULLE NIIN TULEE IHAN VITUNMOINEN NÄRÄSTYSKOHTAUS, RUPEAA SUPISTAMAAN, PYÖRRYTTÄMÄÄN JA OKSETTAMAAN!!! Ei voi TODELLAKAAN muuta kuin olla pystyssä ja masentua.

Huomenna alkaa operaatio "ulos sieltä". Katotaan kestääkö se päivän vai viis viikkoa, mutta jotain on alettava tekemään, että ittestä edes tuntuis siltä, että jotain yritän tehdä asialle.

:( K

tiistai 24. elokuuta 2010

Torstaista eteenpäin SAA TULLA!

Tän viikon torstain ja perjantain välisenä yönä olis just sopiva aika ruveta tapahtumaan jotain. OIKEASTI VOI LUOJA! jos mun täytyy odottaa vielä 5 viikkoa. Mä oon ihan loppu! Valivalivali, mutta tää loppuraskaus on mun kohdalla IHAN PERSEESTÄ ja en jaksa yhtään kuunnella enää sitä, että voi ettäkumäjaksoinloppuunastiniinvirkeenäkaikkea. Tänään oon mm. meinannut pyörtyä kosmetologin pöydälle. Nyt sitten tiiviisti sohvan kanssa yhtä, arvelin nukkua pikku päikkärit ja sitte ehkä jaksaa taas tehdä jotain pientä. Voi perseen perse.

VOIVITUNVITUNVITUN VITTTTTU! :(

sunnuntai 22. elokuuta 2010

Sairaalakassimietintää

Tässä tämänhetkinen lista sairaalakassia varten. En aijo pakata sitä vasta kun tulee tositoimet, tai jos mä en pysty niin lista on jääkaapin ovessa niin Tilu voi pakata sen.

- huulirasva
- kosteusvoide
- neuvolakortti
- harja
- hammasvehkeeet
- imetystarvikkeet: imetysliivit, rintakumit (mulla on sisäänpäin kääntyneet nännit niin oletan, että 95% tarvin näitä), liivinsuojat, maidonkerääjä
- kamera ja akkulaturi
- kaurapussi ja tens-laite (jos ehdin saada sen)
- deodorantti
- tukanpesuvehkeet
- kännykkä ja laturi
- siteitä
- jotain pientä syötävää ainakin Tilulle, minulle luumuja että masu toimii
- muistiinpanovälineet
- lukemista
- Tilulle vaihtovaatteet ja yöpymiskamat jos saadaan perhehuone

t: k 4 pvää ja tirriäinen on täysiaikainen :)

perjantai 20. elokuuta 2010

Hyvä päivä huono päivä

Huono tänään. Ihan vitun kipeä ja voimaton ja turvonnut olo. Oon maannut tässä sohvalla koko päivän ihan lahnana, enkä saa yhtään mitään aikaiseksi. Voisko tää raskaus olla jo ohi? Viikon päästä, kun on se 37+0 täynnä, aloitan vauvalle häätöoperaation. En millään enää jaksais tätä kipuisuutta, turvonneisuutta, nukkumattomuutta. Synnytys jännittää joka päivä vähemmän, ku olo on näin turta. Kaverin kanssa soiteltiin tuossa ja se kyseli että jaksatko ens viikolla lähteä kävelylle. Totesin että kyllä jaksan ja mennään kävelemään jotain mäkiä edestakaisin, jos se sais tähän hommaan sitte vauhtia.

Onneksi Tilu tulee kohta niin pääsen valittaan sille ja sitte me mennään kattomaan uusia verhoja kaupunkiin. Ehkä se vähentää vähän tätä vitutusta.

Vauvan kaikki kamat on muuten nyt täällä. Vaunujen rengas täytyy täyttää, kun se on tyhjä, mutta muuten kaikki on valmiiina. Me saatiin viimeiset vauvakamat eilen, kun Tilun serkku kävi kylässä. Tärkein oli sellainen pieni kehto/kori, jossa on kuulemma jo Tilun mummoa aikanaan nukutettu. Mukana oli myös jotain "perintövaatteita", eli sellasia 50 luvulla tehtyjä pikkupuseroita, joiden kankaan pintakin oli ihan hiutunut. Miten sellasia voi edes pitää?

Tulossa on kuulemma vielä ristiäismekko (yli 50 v vanha), ja mä edelleen epäröin sitä, pitäisikö vauva kastaa vai ei. Evankelilaisluterilainen uskonto kastaa vauvoja, mutta ns. reformoituneissa kirkoissa kastetaan vasta aikuisena. En tiedä, toisaalta varsinkin Tilun puolen suku odottaa ristiäisiä, mutta jotenkin vieläkin ajattelen että voisiko se olla lapseni oma päätös? En haluaisi tehdä jotain vain siksi, että kun on aina tehty. Mut on kastettu aikuisena siksi, koska vanhempani eivät usko jumalaan eivätkä kuuluneet näin kirkkoon. Musta on ollut hyvä, että oon saanut itte päättää omasta uskostani. Eihän se kaste lasta mitenkään riko, mutta kyllähän siitä vauvasta kasvaa omilla aivoillaan ajatteleva ihminen, jolla pitäisi olla valinnan vapaus. Vaikeaa. Mut sitte jos ei pidetä ristiäisiä niin tuntuuko siitä lapsesta sitte jonakin päivänä siltä, että se ei saanut pitää sitä ristiäismekkoa ja kuulua tähän sukupolvien ketjuun. Nimiäisissä en ristiäismekkoa pitäisi, sillä se on kuitenki sitte kristillisyyden symboli. Toisaalta ja toisaalta. Kamalasti pohdintaa. Pitänee jutella Tilun ja ehkä äidin kanssa aiheesta.

Argh, vttu. Ai, au au. Tule jo ulos sieltä, en jaksa enää olla turvoksissa.

K 36+0

torstai 19. elokuuta 2010

Kylläpä sitä murehtii kaikkea ihan turhaa.

Ihan turhaa on taas murehdittu:

Sammakko on RAIVOTARJONNASSA JEEE!

Lisäksi masu on kasvanut ihan normaalisti, olin viimeksi tippunut vähän kohdunpohjan keskikäyrän alapuolelle, mutta nyt ollaan taas kiltisti sen yläpuolelle. Jepujepujepu! Ihan turhaan oon murehtinut sitä, että jos tyttönen ei mee oikeinpäin tai että hän ei kasva normaalisti.

Tässä viimeisimmät kuulumiset rv 35+6

Paino 74.4. (muutos 764/vko uups...)
Turvotus +
Verepaine 112/78
Pissa puhdas
Hemoglobiini 118 (rautakuuri on auttanut)
Kohdunpohja 33 cm
Tarjonta RT!!!
Syke ++ (niitä ei kyllä edes kuunneltu...)
Liikkeet ++ (Sammakko vetäs lääkäriä tunteella käsiin)
Kohdunsuu kiinteä ja pituus 3cm (en yhtään ihmettele että mitään siellä ei oo tapahtunut, koska Sammakon pää on nyt tämän viikon aikana vasta ruvennut menemään siihen suuntaan, joten miten se olisi sitä kaivellut auki?)

Mutta edelleen ylävatsaa juilii todella inhottavasti, joten sain lähetteen Kättärille ultrattavaksi. Lääkäri haluaa kattoa, että istukka ja sikiöpussi on kunnossa. Samallapa varmistetaan tuo raivotarjonta ja pääsen kattomaan omaa Tipuani. Lääkäri otatti multa myös tulehdusarvot ja mun pitää viedä kakkanäyte huomenna Helikobakteerin pois sulkemiseksi.

Mutta siis ihan mahtava fiilis on nytten. Viikon päästä häntä ei lasketa enää keskoseksi ja todennäköisesti saan synnyttää alakautta! Mä oon ollut jotenki tosi levoton, että syntys jo, mutta nyt jotenki helpotti, et hän on siellä oikein päin ja tulossa sitten aikanaan. Tuo kohdunsuukin on niin kiinni, että mitään pikapakettia luulisin etten saa. Seuraavat neljä viikkoa siis varmaan tässä vielä vierähtää ennenku Tirpukka on täällä.

Oon nähnyt melkein joka yö unta synnyttämisestä tai vauvanhoidosta. Ihan kummallisia unia mm. että Sammakko työnsi päänsä tuosta ylävatsasta läpi ja mä yritin työntää häntä takaisin todeten samalla että väärä suunta kulta.

Jep, mutta nytten sitte sairaalakassin sisällön suunnitteluun. Arvelin olla pakkaamatta sitä, mutta teen jääkaapin oveen listan, josta keräilen sitten tositoimien alettua, tai että Tilu voi keräillä ne tavarat. Me käytiin eilen Kättärillä tutustumassa ja nyt Tilukin on myöntänyt kavereilleen että meille tulee lapsi. No parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

:) Hieman sekava Katjusha 35+6

torstai 12. elokuuta 2010

Virallisesti äitiyslomalla

Tänään se virallisesti alkoi. Siis äitiysloma eli mikä vapaa se nyt sitte onkaan. Ihan mahtavuutta! Tilanne lomailun suhteen ei tietenkään muutu mitenkään... Täällä sitä vaan lomaillaan. Siis NOT! Meikä on painanut tätä meidän kämppää niin paljon kuntoon, että ei mitään rajaa. Seinät on saanu väriä, uusi tapetti hommattu ja ens viikonloppuna se vetästään seinään, Tirpukalle tavaraa, etcetcetc... Ja huomatkaa, että kaikki tämä on tehty niin, että en oo voinut istua viimeiseen 1 kk juurikaan. Siis uskomatonta, mutta tosiaan tuo istuminen on ihan perseestä. Syy löytyy siis mun sappirakonpoistoleikkauksesta, kun vauva ärsyttää tuolta sisäpuolelta sitä vanhaa haavaa, ja se jos mikä on kipeä. Nyt hän on keksinyt ruveta potkimaan samaan paikkaan ja kylkiluihin. Jepujee.

Siis suoraan sanottuna (anteeksi kaikille lasta yrittäville tästä seuraavasta kommentista, olen pahoillani jos joku ajattelee että olen paha ihminen ja muutenkin tylsä tyyppi kun en jaksa enää tätä kipua) mä oon niin iloinen kun saan tämän pallon vittuun tästä edestä! Siis vauva ulos ja kipu loppu. Käveleminen on ihan helvetistä kun rupeaa heti supistamaan kipeästi ja vauhti on hitaampaa ku mummoilla. Kumartelu, sohvalta ylös könyäminen... kaikki on niin hankalaaaaaaaaaa! En tajua, miten jaksan kärvistellä vielä sen viitisen viikkoa. Siis IHAN perseestä. Eli terveisiä täältä loppuraskaudesta! Tässä oli tämä virallinen valitussektio.

Pääasiallisestihan mulla on mennyt tämä raskaus ihan todella hyvin. Aluksi oli se järkyttävä palelu ja väsymys, mutta rv 12-30 oli ihan parhaat pössikset ikinä. En olisi ikinä luopunut masusta ja ylpeänä katselin sen kasvua. Mutta nyt sais luvan riittää. Kolme viikkoa hän voisi tuolla masussa olla, mutta sitten ulostautuminen saisi tapahtua milteipä heti. Oikeesti se synnyttäminenkään ei jännitä kun haluan vaan että tämä tuskainen olo loppuu.

Vauvan tavarat alkaa olla suurinpiirtein järjestyksessä. Jotain pientä vielä uupuu (niinku vaunut...), mutta eiköhän tässä vielä kerkeä. Pitäis varmaan tehdä joku lista mitä tarviii. Sairaalakassin ajattelin pakata kun on tasan kuukausi laskettuun aikaan. Liekö vähän aikaista, mutta ehkä se auttais nopeuttaan näitä viimeisiä päiviä. Sovittiin Tilun kanssa muuten, että se tänä viikonloppuna voi vielä lähteä kavereiden kanssa rimpsalle (eli kiipeilyreissulle metsään), mutta sitten pysytellään visusti samassa kaupungissa ja selvinpäin.

Tässäpä näitä päällimmäisiä.

;) Katjusha

Ps. elä ota kaikkea vakavasti, kunhan marisen. Masu, vauva ja kaikki on ihania. Erityisesti Tilu.

maanantai 9. elokuuta 2010

Loppusuora

Loppusuora häämöttää. 5 viikkoa ja sammakkoprinsessan pitäisi olla täällä. Tuntuu ihan järjettömältä se asia, että meille tulee vauva. Tulen olemaan todella hämmästynyt, sitte kun hän syntyy.

Huoliasioita mitä on nyt:
Tirppis ei oo laskeutunut. Se mylläilee miten sattuu ylösalas tuolla masussa. Pääasiallisesti hän hengailee poikittain. Hittolainen, jos oikeesti hän ei suostu kääntymään, koska vinotarjonnasta ei synnytetä alakautta. Seuraava lääkäri on tasan 36+0 elikkä viikon päästä torstaina, jolloin sitten tulee tuomio, että lähetäänkö synnytyssairaalaan käännettäväksi, vai vieläkö odotellaan että tyttö tajuaisi oikean ulostuloreijän.

Josta päästäänkin ei huolettaviin asioihin:
Synnytys ei huoleta. Mä en tajua miksi, koska oikeestihan se on tässä raskaudessa yksi vaarallisimmista pisteistä. Mä vaan sokeesti luotan siihen, että ne siellä synnytyssairaalassa tietää mitä ne tekee, ja mun ei tarvi muutako mennä sinne ja totella käskyjä. Mulla on ihan sellanen asenne että "v*ttu bring it on, kyllä meikä kestää yhden synnytyksen".

Koti alkaa valmistautua Tirpukkaa varten. Yhdet tapetit seinälle, vaunujen viimeistely, makkarin uudelleen järjestely ja siinäpä se sitte onkin. Oon viime viikot huhkinut ihan käsittämättömiä määriä, että kaikki olisi kivasti tyttöä varten. Viimeiset odotusviikot ajattelin ommella sitten vähän pikkuvaatteita ja unipussintynkää. Pitää jossain vaiheessa tehä ihan lista, mitä kaikkea vielä tarvii. Vaan saahan sitä kaupasta sitten lapsen synnyttyäkin. Äitiyspakkauskin tuli. Osa vaatteista on jo pesty. Loput kun ehtii.

Lopuksi sananen näistä viimeisistä viikoista. Oon ollut aika hiljainen täällä blogissa. Kaikenlaistahan tähän on mahtunut, mutta mun runosuoni on selvästi ehtymässä. En usko, että tästä syntyy vauvablogia. Tai sitten jatkan salasanan takana. Katsotaan nytten. Anteeksi siis teille, jotka luette. Ei oo oikein mitään sanottavaa.

Ja taas loppu asia.

Voikaa hyvin.

K 34+3

tiistai 3. elokuuta 2010

Vielä yks juttu...

... Eli SuperJannen Henkselit! Aivan paras! Muuten jos Janne joskus eksyy tänne (mikä on erittäin epätodennäköistä) mä oon sun yksi SUURIn fani!

Mahakuvaa ittelle muistoksi

Mahakuva tässä vko 33+4:





Ittestä tuntuu ettei tuo ole juurikaan kasvanut, mutta toisaalta jos vertaa 4 viikon takaiseen, niin on tuossa nyt jotain muutosta tullut. Eiköhän tirppiksellä oo kaikki ihan hyvin.

Tässä on myös kuva uusista varpaistani. Turvotus on ihana asia!




Tämä kiteyttää viimeiset viikot, siksi en osaa kirjoittaa mitään:

"Mussa ei oo mitään uutta, oon vielä samanlainen, sama mieli, sama sydän, sama nainen (Chisu)"

:) K

torstai 29. heinäkuuta 2010

Aamulla...

Heräsin Sammakon myllerrykseen. Tilu heräsi kellon soidessa, kääntyi minua vasten ja kokeili massua. "Oho, onpa kovat menot". Tilu painoi pään massua vasten ja sanoi: "Ei saa potkia äitiä. Äiti pitää susta hyvää huolta ja sä vaan potkit." Minä käperryin rakkaani kainaloon ja ajattelin, että tässä me Sammakon kanssa ollaan Sammakon isän vieressä.

Äiti, minusta on tullut äiti.
Isä, miehestäni on tullut isä.

Herätessäni juuri päiväunilta luin fb uutisia ystävieni maailmanvalloitusprojekteista. Ajattelin, kuinka pientä elämää elän ja silti kuinka onnellinen olenkaan omasta pienestä universumistani: Tilu vieressä ja Sammakko massussa on parhautta, mitä muuta vois toivoa?

Kai onni on tätä.

keskiviikko 28. heinäkuuta 2010

Neuvola 32+5

Taas siellä. Onneks ens kerralla ei tarvi mennä vasta ku 3 viikon päästä 36+0 lääkärille.

Paino 72 (+233g/vko jepu!)
Turvotus +
Paineet 127/74
Pissa puhdas
Hemoglobiini 109 eli rautakuurilla ollaan...
Kohdunpohja 29,5 (käyrillä suht ok, masu näyttää kuulemma hyvän kokoiselta)
Tarjonta viisto
Sykkeet +
Liikeet ++

Tosiaan seuraavan kerran vasta neuvolalääkärin vastaanotto. Siihen mennessä tyttösen täytyy olla sitten kääntynyt oikein päin, tai sitten ruvetaan järeämpiin keinoihin.

Mulla ei oikeastaan oo mitään muuta. Helsinkiin palattu takaisin, mielialat menee ylösalaisin (hieno riimi eikö?). Paljon siivottavaa, laitetettavaa. Tilu ei niin innostunut aiheesta, mutta onneksi mulla on aikaa (taas rimmas, vahingossa). Kai kaikki on hyvin.

perjantai 23. heinäkuuta 2010

Synnytyssairaalan ylilääkäri soitti mulle!

No voi hih hih! Me ollaan haettu syntymättömän lapsen vakuutusta. Mulle on tullut muutama tekstari sieltä, että ovat pyytäneet hoitavalta sairaalta mun tietoja. No, tänä aamuna puhelin soi ja synnytyssairaalan ylilääkäri soittaa mulle ja selittää, että juu ei olla unohdettu sua, mutta kun me ei tiedetä nyt oikein miten me toimittais, kun me ei tiedetä mitä papereita me lähetetään susta niille, he ei saa kuulemma sikiötutkimusyksiköstä niitä papereita, kun meille ei lopulta tehty sitä kromosomikartotusta... Ylilääkäri ihan paineessa selittää mulle, että ei olla laiskoja, muttakun mitä me sinne nyt sitten lähetettäisiin? Mä olin aivan aa ööpisen laidalla, että mikä vitsi tämä nyt on. Ylilääkäri totesi vaan, että rakenneultran tutkimustuloksia esim. eivät halua lähettää, koska niissä on työntekijän nimi, joka on tutkimuksen tehnyt?!?!? Sit se kyseli miks me ei olla menty sinne lapsivesinäytteeseen ja mä totesin, että ekaki se oli kamala kokemus ja nyt mä oon raskausviikolla 33, joten sillä tiedolla ei sinänsä oo enää mitään väliä. Se naurahti, että niinpä. Sitten se ylilääkäri totesi vielä, että kun niissä kirjeissä on niin ikävä sävy. Buahahha. Mä sanoin, että soitan sinne vakuutusyhtiöön ja sanon niille tästä asiasta, ettei hänen tarvi enää saada niitä kirjeitä. Lopuksi ylilääkäri toivotti mulle hyvää loppuraskautta ja "tervetuloa synnyttämään!" (tähän kommenttiin isoveli totesi, että sama kun palaisi lomamatkalta ja presidentti soittaisi että tervetuloa takaisin Suomeen!)

Vakuutusyhtiöstä todettiin, että he soittavat ylilääkärille suoraan ja kysyivät rakenneultran tuloksia. Eihän mulle oo tosiaan niistäkään mitään tullut, kun ollaan saatu puhtaat paperit. Totesin, että oon käynyt yksityisellä ultrassa viikko sitten, että haluaisivatko siitä paperin. Sovittiin, että laitan sen siis menemään heti kun pääsen takaisin Stadiin.

Että tällainen päivän piristys. Mulla on ollutkin vähän tylsää, niin tästähän saatiin mielenkiintoinen kokemus!

:) K 32+0

lauantai 17. heinäkuuta 2010

Sammakkoprinsessa 4d dokumentissa ja neuvolassa

Yllättäen päädyimme Sammakon kanssa 4d dokumenttiin... Ylävatsan kivut ovat olleet niin valtavat, että halusin vielä käydä lääkärissä tsekkaamassa, mistä oikeasti on kyse. Terkkalääkäreille oli tilaa seuraavan kerran n. kk päästä, mutta päätin sitten, että hitot, maksan itse ja varasin ajan Femedaan Brunolle, joka tekee niitä 4d skannauksia. Koska erikseen en maininnut, että haluan 4d ultraa, ajattelin, että sitä ei tehdä. Kuitenki samantien se laitto mut pötkölleen, dvd:n tietokoneeseen ja ruvettiin katteleen Sammakkoa. Villiä sanon, villiä! Tässä hän siis on:



Ja tässä hän näpräilee omia varpaitaan, varpaat oli siis ihan kasvojen vieressä ja kädet varpaissa kiinni. Siks tunnen pään ja potkut samassa paikassa :):


Vauva on perätilassa hieman poikittain, tämä aiheuttaa mulle venytystä ylävatsaan, joka tuottaa kipua siksi, koska multa on leikattu sappirakko, josta todennäköisesti on jäänyt jotain kiinnikkeitä. Vauva voi kuitenkin erinomaisesti, painoarvio oli nyt 1900 grammaa ja normikokoinen vaavi on tulossa. Napanuora virtaa oikein hyvin, normaalisti lapsivettä. Ja edelleen tyttö :)

Iltapäivällä mulla oli vielä neuvola, jossa todettiin seuraavaa:
Paino 71,6
Painon muutos/vko +362g
Turvotus +
Verenpaine 136/72
Pissa puhdas
Kohdunpohja 29 ja edelleen käyrällä ollaan (nyt keskikäyrällä, kun ennen oltiin yläkäyrällä)
Tarjonta vt
Syke D+
Liikkeet ++

Kiitos, näkemiin 2vkon päästä. Ja saa käydä uimassa, kun paikat on vielä kiinni...

Helsingissä on KUUMA. Onneksi kuulin huhua Clas Ohlssonin tuuletintoimituksesta ja kävin hakemassa omani pois. Yö oli ihan erilainen, viileä, ihana. Sunnuntaina tosin lähden vielä pohjoiseen seuraavaan neuvolaan asti, siellä on ollut huomattavasti viileempää. :)

Joitain hankintoja ollaan taas mietitty. Haettiin muutama tuttendaali ja huusin meille huudosta Akta Gracon turvakaukalon. Meillä ei omaa autoa tule olemaan vauvan ekan puolen vuoden aikana, joten mitään hienoa systeemiä ei tosiaan kannattanut hankkia. Jonkin verran tullaan kulkemaan anoppilan ja veljen autolla, eli oma kaukalo on hyvä silti olla.

Sit kun tuun pysyvästi stadiin takasi, niin rupeen suunnittelemaan loput tavarat. Äitiyspakkausta ja avustustakin on muuten nyt haettu, eli päätös niistä pitäisi tulla muutaman viikon sisällä. Pääsee niitä sitten ihastelemaan. Kivaa. Vaaville on muuten nyt oikea nimikin valittu, siis muukin kuin Tirppis, Vaavi tai Sammakko. Saatte ehkä tietää sen joskus.

Voikaa hyvin!

Katjusha 31+1

torstai 15. heinäkuuta 2010

Tissit vuotaa

Tissit vaan vuotaa maitoa. Ja todellakaan ei huvittais olla rintsikat päällä, eli nyt on ratkaisu sitten, että vessapaperia vaan rintojen päälle ja kevyt pusakka päälle.... Voi hitto, tämä tästä vielä puuttui.

Olo ei oo enää niin kurja. Jotenkin vaan mielialat tuppaa vaihtelemaan, hyviä hetkiä on, sitten taas ihan kamalia mustia syövereitä. Yritän pitää mielessä, että kaikki on nyt hyvin ja että vaavi liikkuu paljon ja se tarkoittaa sitä, että hän voi myös hyvin. Huomenna on neuvola niin arvelin jutella näistä mielialoista + ylävatsakivuista siellä.

Ei voi kirjoittaa enempää, täällä on IHAN liian kuuma.

maanantai 12. heinäkuuta 2010

Jotenki pelottaa...

Mitä jos me ei saadakkaan pitää tätä vauvaa? Olo ihan perseestä, väsynyt ja oksettaa. Istuminen yhtä helvettiä, kun vauva kaivelee tuota kylkiluiden alustaa. Paskaa paskaa paskaa paskaa paskaa paskaa.

lauantai 10. heinäkuuta 2010

Lomailun keskellä

Ensimmäinen kunnon lomaviikko on takana. Takana on myös yksi säikähdys, lääkärikäynti ja lähes täydellinen vuodelepo. Mutta nyt asiat taas paremmalla tolalla.

Lomalle lähtö sunnuntaina lykkääntyi, koska rakas äitini oli hukannut meidän yöjunaan tarkoitetut liput. Varattiin aamun pendolinoon sitten matka, mutta aamulla ollut kuumuus & tavaramäärän raahailu aiheutti ihan järkyttävän tärinä/heikotus/pahoinvointi/pyörrytyskohtauksen joka päätti mut Pasilan aseman lattialle ottamaan lukua. Vetäsin paketin salmiakkia ja pullon limua ja äiti ja veli nosti mut junan kyytiin. Junasta soitin lääkäriin ja kun saavuttiin perille kävelin samantien gynekologin juttusille. Mitattiin verenpaine ja tehtiin pissatestit. Lopuksi kurkattiin vaavia ultralla, hänen päänsä oli mun kylkiluita vasten. Sydän löi hyvin, lapsivettä sopivasti. Lääkäri totesi, että ei ihme että sua ahdistaa, jos vauvan pää hieroo tuota kylkiluuta. Kaikki arvot oli siis ok, ja ohjeeksi tuli juoda paljon, levätä ja pitää hyvää huolta ittestä ja siitä, että syö tarpeeksi.

Ja se onkin ollut sitten loppuviikon teema; auauauauauauauauauauauauauauaua!!!! Ainoa hyvä asento on ollut sivullaan makoilu. Oon itkenyt todella monet itkut tästä kivusta. Eli tämä viikko on sisältänyt todella paljon pötköttelyä. Eilen onneksi oli vähän parempi olo, tänään oon voinut istua jopa puolisen tuntia ilman pahaa oloa (nyt huomaa taas, että olo huononee, eli kohta täytyy taas ryhtyä pötköttelyhommiin).

Siis suoraan sanottuna, en olis IKINÄ uskonut, että se tulee ongelmaksi, että vaavi haluaa tulla yläkautta ulos, luulin että pahempaa on se, että supistelee kipeästi ja siksi pitää pötköttää. Mutta mähän en ookkaan mikään normitapaus, eli meidän vauva aiheuttaa kipua ylävatsaan, ei alavatsaan.... Vaavi liikkuu edelleen normaalisti, sillä on nykyään lähes joka päivä hikka ja erotan nyt tosi selkeästi, missä on pää ja missä peppu :)

Tänään aamulla tuli taas heikotuskohtaus jonka korjasin jäätelöllä, mehulla ja kylmällä suihkulla. Se autto. Musta siis ei TODELLAKAAN ole enää aurinkoon tai kuumuuteen. Onneksi täällä rupes tuulemaan ja meni pilveen :) Yötä oon onneksi myös anoppilassa, jossa on viileääkin viileämpi sivurakennus, johon on ihana nukahtaa! Onneksi onneksi onneksi en oo Helsingissä!

Äh ajatus hajoaa, meen syömään lisää jätskiä.

K 30+2

perjantai 2. heinäkuuta 2010

1/4 raskaudesta jäljellä

Tässä viikon 30 eli 29+0 virallinen mahakuva:


Tuntuu, ettei ole kasvanut kamalasti kuukauden aikana, mutta kyllä tuo kaveri sisällä on kasvanut. Nyt tuntuu ihan selvästi sen, kun hän kääntää kylkeä, lisäksi hän punkeaa ilmeisesti joko päätään tai peppuaan joko vasemmalle tai oikealle ja siitä kohdasta maha menee muhkuralle.

Nyt on sitten periaatteessa tasan kymmenen täyttä viikkoa Tirppiksen tuloon. Olo on kyllä sellanen, että se 7 viikkoa riittää, sitten hän saa luvan tulla. rv 37+0 pitäisi hänen olla valmis tähän maailmaan, ja tosiaan sitten hän voisi ystävällisesti tulla heti.

Kestovaippahommia oon miettinyt tässä nyt tämän viikon aikana paljon. Sain kaverilta muutamia vaippoja, ja ajattelin hommata bambuharsoja alkuun. Tilu ei ole niinkään innostunut tällaisista kommervenkeistä, mutta hommailen myös tuollaisia edellisessä postauksessa Taikan suosittelemia taskuvaippoja/AIO vaippoja muutaman, niin ehkäpä herra siitä innostuu. Tilu katseli eilen noita vaippoja mitä meillä on, ja kysyi eka, että saako hän käyttää kertiksiä jos haluaa. Totesin, että tottakai, jos myös ostat ne kertikset. Mä tarjoon nämä kestot. Sitten se innostu vähän miettimään, että miten niitä kestoja käytetään. Totesin vielä loppuun, että tohon pepun ja vaipan väliin voi laittaa/laitetaan sellanen riisipaperi, joka kerää ne kaikista pahimmat kakkelit (vähän ehkä liiottelin paperin vaikutusta...) ja siitä Tilu sitten jo ihan pikkasen innostui asiasta. Lopuksi se jopa totesi, että ootpa hommannu meille hienoja juttuja. Ehkä tämä pehmitystyö vähitellen sitten vaikuttaa. Ja sitäpaitsi Tilu on niin saakelin pihi ihminen, että epäilen, että heti kun sen pitää ruveta oikeasti ostamaan niitä kertiksiä, niin alkaa kestovaippailu maistua :) No katotaan, miten kauan mäkin jaksan, mutta aloitetaan nyt aluksi niillä!

Sitten vielä lopuksi ihan pieni sana seksistä. Aivan mahtavaa! Joka kerta takuuvarma orgasmi. Enpä tosiaan näin hekumallista meininkiä oo kokenut ikinä, eli meillä ainakin tämä raskaus on aiheuttanut sellaisia superpanoja, ettei mitään rajaa. 8) Totesinkin Tilulle eilisen puuhailun jälkeen, että ehkä tää on nyt niin hyvää, että sitte synnytyksen jälkeenki haluaa jonain päivänä palata takasi sänkyhommiin. Mä oon ymmärtänyt, että raskaus aiheuttaa sitä ylimääräistä verenkiertoa, joka tekee paikat ekstraherkiksi. Aah! :)

Se siitä. Voikaa hyvin!

keskiviikko 30. kesäkuuta 2010

Kesäloma ja äitiysloma!

APUA TÄTÄ EI VOI ENÄÄ PERUA MEILLE TULEE LAPSI.

Paniikkkkki.

Mun ei tarvi mennä VUOTEEN AINAKAAN töihin.

Mahtavaaaaa.

Tirriäinen, en jaksa odottaa että saan tavata sinut.

tiistai 29. kesäkuuta 2010

Ei yhtään aikaista aamua enää!

Huomenna on viimeinen työpäivä, joka kestää 2h klo 13-15! Kaikki aamun asiakkaat perui, joten eipä tarvi enää ressata, vaikka Tirriskä valvottaiski koko yön. :) Kivaa. Virallinen äippis alkaa sitten siinä elokuun puolessa välissä (ilmeisesti 12.8.) mutta enää en töitä tee. Ja piste.

Jenni ihanasti kommentoi tätä meidän riskiasiaa ja siihen liittyviä tunteita niiden sikiötutkimusten osalta. Mun osalta siihen liittyvät ajatukset on jotenkin hävinneet pois kokonaan. Rakenneultran jälkeen oon vaan nauttinut raskaudesta. Joku sellainen ajatus siinä takana on, että kukaan tai mikään ei pilaa iloa tästä raskaudesta. Että valituksen ja murehtimisen aiheet liittyy nyt tähän päivään (kuten siihen, että Sammakko ei anna mun nukkua, tai potkii mun mahan tuusannuuskaksi), ei siihen mitä jos ja mitä sitte tulevaisuudessa. Huomisen murheet kuuluu huomiselle, ei tähän päivään. Jos asia on sitte niin, niin sitte mä murehdin sitä sillon ja käsittelen sitä asiaa. Turhaa sitä on nyt miettiä. Tirppis on mun sisällä vielä, ja siellä saa ollakin vielä hetken. Tällä hetkellä murehdin lähinnä sitä, että miten mä jaksan tän KUUUUUUUMAAAKIN kuumemman kesän! Apua! Nyt oon jo ihan tukehtumispisteessä.

Ai niin, sellanen kiva oire on tullut, että mua on ruvennut etomaan... Erityisesti kun menee pötkölleen niin tulee semmonen lievä oksetuksen tunne. Liittyisköhän se jotenki tähän närästysongelmaan mikä mulla on. Tämä on tällä hetkellä varmaan suurin huoli tuon kesäkuumuuden lisäksi joka liittyy tähän raskauteen. :/ :-D

Kotona on torstaista lähtien myllerrystä kun vuokrasin siksi illaksi pakettiauton joka vie meidän kaikki turhat kamat kaatopaikalle! Vaatehuone saa myllerryksen, samoin moni muu kaappi. Lisäksi pitäis käydä Tilun kanssa vähän kirppiksillä kattelemassa jotain lipastoa vaavin tavaroille ja vaatteille. Samoin pitäis ruveta tutkiin tuota kestovaippapolitiikkaa, erityisesti oon miettinyt että jos hommais Ruskovillan harsovaippoja? Rahaa on nyt vähän enemmän, niin mikähän olis kaikista paras ja imukykyisin vaihtoehto? Sellanen, mistä tulee enemmän hyvä kuin paha mieli? Tähän on varmaan sata vastausta, mutta saako rahalla jotain enemmän? Jos joku osaa sanoa, niin kertokaahan!

:) K

Rakas sammakkoprinsessatirriäinen...

Voitko ystävällisesti mennä nukkumaan, kun äitilläs olis töitä klo 9.00-11.00 ja pitäis jaksaa herätä siinä 8 kieppeillä.

Yst. Terv. Äitisi klo 4.47

perjantai 25. kesäkuuta 2010

Oon oikeasti ehkä maailman paras vaimo!

Mikskö? No ekaki en siksi, että olisin jotenki kamalan hyvä järjestämään juhannusjuhlia, mutta sainpa sentään Tilulle tekemistä. Viime viikonloppu oltiin mun kavereiden luona itä-suomessa, ja se oli niin hyvä reissu, että selkä jumahti ihan kamalaan kuntoon. Niinpä totesin alkuviikosta, että juhannuksena mä meen perjantai aamuna pötköttään sohvalle, ja mut saa nostaa siitä sitte sunnuntai-iltana ylös. No Tilu rupesi sitten tässä viikon aikana itkemään, että eikö tosiaan meillä oo mitään tekemistä, vaan luuserit jää Helsinkiin (jota en todellakaan allekirjoita). Eilen sitte töiden jälkeen se itku jatkui ja mä olin aivan hermoromahduksen partaalla. Tiesin, että Tilun kaverit oli lähdössä kiipeilyreissulle juhannukseksi. Tilu oli sitä mietttinyt, mutta arpoi lähtöä koska ajatteli, että ei jaksa mennä sääskien syötäväksi metsään. Eilen illalla totesin sille, että nyt soitat niille kiipeilykavereille, että sä oot lähössä kanssa. Se soitti, ja mahtui vielä yhteen autoon. Mies lähti järjestään ittelleen retkeilykamppeita ja tänään kävin sen viemässä iloisena kiipeilykavereiden autonkyytiin!

Tässä sitä nyt sitte istutaan hiljaisessa talossa vauva masussa. Noh, soitin mä ittekki sitte meidän äidille, että hyppäisitkö jo junaan ja tulisit Helsinkiin nyt heti (sillä oli ajatus tulla sunnuntaina). Niinpä se on nyt junassa matkalla meille, ja käyn sen iltasella poimimassa juna-asemalta. Kivaa!

Oon siis ihan paras vaimo! Mua ei yhtään jurpi se, että Tilu menee. Musta sen pitää mennä nyt kun mahdollisuus vielä on. Mä luotan siihen 100%, ettei se siellä tee mitään, vaikka siellä kuinka piukkapeppusia naisia olisikin. Lisäksi se, että se ryyppää jossain metsässä ei haittaa mua pätkääkään. Syksyllä meillä on todella hiljaista tämän juhlimisen kanssa, ja nyt miehen täytyy mennä, kun on vielä mahdollisuus. Se ei todellakaan oo multa pois, jos se pitää hauskaa! Saan varmasti superiloisen ja väsyneen miehen sunnuntaina kotiin, joka jaksaa olla taas niin paljon parempi aviomies ja huolehtia musta ja vauvasta taas.

Mutta nyt mä sitten meen ihan oikeiden hommien kimppuun. Mulla on 1000 000000000000 työasiaa selvittämättä, joten jos haluan päästä oikeesti 1.7. lomalle, on niiden selvittely aloitettava just nyt eikä myöhemmin.

:) K (ja viikko 29 lähti käyntiin... enää 11 viikkoa vauvaan, apuaaaa!)

torstai 24. kesäkuuta 2010

maanantai 21. kesäkuuta 2010

Pyörryttää ja närästää - tätä tää on...

Viimeinen kolmannes alkoi. Pyörryttää, närästää, masu väsyy ihan helvetisti, istuminen alkaa olla työlästä, jos sitä pitää tehdä liikaa. Huulet alkaneet olla pikkusen turvoksissa aamuisin. Tasasesti kohti raskauden loppua kai. Työt vois loppua kyllä ihan just nyt tällä hetkellä. Onneks enää ihan muutama aamu!

Tällasia aatoksia tämä aiheuttaa. Ja vaikka masu väsyykin ja välillä tuntuu, että tän mahan kanssa ei jaksais enää elää, niin silti toivon, että vauva pysyy sisällä tasan sinne rv 37 asti. Täysaikaisena hän saa tulla sitten vaikka heti. Kun vaan tuo loma alkaisi, niin pääsis pois näistä aamuherätyksistä ja väsyttävistä päivistä.

Emmä sittekään kirjoita muuta. Plaah.

torstai 17. kesäkuuta 2010

Neuvola + lääkäri

Elikköns neuvolassa ja neuvolalääkärillä tuli käytyä. Kaikki ok, vaikka eka säikähdin, kun pissatikku näytti, että mulla olis vähän proteiinia virtsassa. No neukkis oli kuitenki sitä mieltä, että se vähäinenkin määrä on pelkkää valkovuotoa, eli sekin oli ok.

Paino 70.1 (386 muutos/viikko)
Turvotus +
Verenpaine 125/67
Pissa puhdas
Kohdunpohja 27 (tasaisesti yläkäyrällä kasvaa)
Syke ++
Liikkeet ++ (meidän sammakko jälleen potki doppleria vauhdikkaasti... :) )
Kohdunsuu kiinteä ja kiinni, pituus 3cm

Sokerirasituskin oli ollut ihan tosi ok. 0h arvo 5,2, 1h 6,5 2h 6,5 (en tiiä mitä nuo teitä auttaa, vaan onpahan ylhäällä :) )

Eli ei mitään uutta, seuraavan kerran haluavat nähdä mut kuukauden päästa ja sen jälkeen neuvolassa ravataan joka toinen viikko. Sen verran lääkäri sanoi, että mun työn takia voin jäädä vaikka heti sairaslomalle, jos haluan :P No, katotaan käytänkö tuota optiota millon sitte.

Piti mun jotaki muutaki, mutta pitää tehä vähän töitä, niin en kirjaa nyt enempää.

:) K 26+5

sunnuntai 13. kesäkuuta 2010

JEEEEEEEEEE

MUN ARTIKKELI MENI LÄPIIIIIIIIIIIIIIIII! MÄ VÄITTELEN JOSKUUUUUUUUUUUUUS!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Mitä vit....

No tisseistähän tulee vaan maitoa. Ei tässä mitään... Yhtäkkiä käsi oli ihan märkä ja mietin, että sylkäskö joku mun päälle. Eiku vasen rinta rupes vuotamaan... Voi hyvänen aika. :)

lauantai 12. kesäkuuta 2010

Alle 100 päivää

Viimeinen toisen kolmanneksen viikko on menossa. Ja alle 100 päivää Sammakon saapumiseen. Hui hui hui!

Viime viikko oli kyllä aika perseestä siihen asti, että äiti tuli meille käymään. Tiistai aamu oli ihan helvetistä, koska en ollut nukkunut oikeastaan neljään yöhön kunnolla; Sammakko vetelee yökaudet jotain potkunyrkkeilytreenejä ja painaa samalla kunnolla virtsarakkoa. Töissä palaverin aikana piti nousta useaan kertaan ylös ja välillä vähän käydä itkasemassa vessassa, kun maha oli yön potkimisen jäljestä täydellisen turvoksissa ja kipeä. Mutta sitten tulikin äiti, ja oon saanut nyt sitten olla pikkutyttö ja ihan hoidettava. Loppuviikko menikin sitten mukavasti, kun lounastauolla oli ruoka täällä laitettuna ja koirat käytettyinä. Ei tarvinnut muuta tehdä kuin hypätä töissä ja illalla nostaa jalat ylös. Kyllä murheet haihtu. Jee, ihanaa.

Tajusin tämän viikon aikana myös sellaisen asian, että mähän en tajua vauvojen hoitamisesta tai niiden kanssa olemisesta YHTÄÄÄÄÄn mitään. Yhtäkkiä tajusin mm. että eihän vauvaa voi viedä suihkuun, vaan sillähän olis hyvä olla amme (Mental note to myself - hanki amme). Rupesin ressailemaan niin pitkälle tätä hoitoasiaa, että kävin ostamassa lopulta kirjakaupasta kirjan vauvoista ja imettämisestä. Löysin kirjan Ensimmäinen vuosi (Katerina Janouch), joka vaikutti suhteellisen selkokieliseltä opukselta ja sellaiselta, mistä voi kattoa pahimmat päältä, kun joku asia rupee ressauttaan keskellä yötä. Uskon vakaasti siihen, että sitte ku vauva syntyy, niin en ressaa puoliakaan niin paljon ku nytten, ja sitä oppii sitten hoitaan sitä vauvaa, mutta nytten ressaa, niin näin tutkijana pitää olla joku kirja, mistä luetaan "totuus". Toinen kirja minkä ostin oli Minni Niemelän Imetysopas. Ehkä siitäkin on sitte jotaki hyötyä tai ei, mutta joka tapauksessa, onpa sitte joku referenssi minkä puoleen kääntyä, jos ei näytä onnistuvan heti.

Hankinnoista sen verran, että kävin ostaan taas astetta isommat rintaliivit, ja päätin sitte ottaa samalla imetysliivit. Vaunuja mietitään vielä vähän. Oon jopa käynyt katselemassa Emmaljungan vaunuja, vaikka alunperin vannoin, etten niihin koske. Mutta mulla on yks vielä vähän salainen vaunuprojekti menossa, mutta saatte kuulla siitä sitte ku se on valmis :=) Tavaroita muuten on kyllä siunaantunut, itkuhälyttimestä lähtien kaikkea. Kestovaippahommeleita täytyis ruveta nyt metsästään... Ehkä mä keskityn siihen, sitte ku loma alkaa.

Mutta mitäs muuta... No helvetisti ainaki eritteitä tulee, kaikki reiät falskaa jotenki. Eli tuschoonista valkovuotoa, nenästä räkää, korvista vaikkua ja ruokatorvesta sappea. Perseestä tulee sitä itteään, raskaana on vissiin se kaks vaihtoehtoa: ripuli tai ummetus. :) (tämä kohta oli ei heikkohermoisille)

Juup, eli nyt ihan hyvällä mielellä, vaikka viikko alkokin ihan kamalissa tunnelmissa. Sammakko potkii paljon, masu heilahtelee puolelta toiselle. Loppuviikosta niistä liikkeistä oon taas nauttinut tosi paljon. Ihana kun se on mun mahassa. Ihana ihana IHANA pikkusammakko!!!

sunnuntai 6. kesäkuuta 2010

Ei hyvä päivä.

Tänään on oikeastaan eka päivä, että en mitenkään iloitse tästä raskaana olosta. Oltiin eilen päiväseltään käymässä Turussa ja se oli ehkä vähän turhan rankka reissu. Tänään olo on ku hakatulla ja maha on tosi kipeä. Se jotenkin kiristää, ei supista, mutta on kipeän oloinen. Vauva on potkaissut muutaman kerran siten, että oon vähän jopa ruvennut pelkäämään niitä potkuja. Ne ei tunnu aina kovin kivoilta. On sellanen olo, että joku muu omistaa mun vartalon kuin minä. :/ Nyt se rymyeetu taas innostu...

Tuntuu pahalta tuntea näin. Mä toivoin niin pitkään tätä raskautta, ja nyt tänään voisin tehä mitä vaan, että saisin vähäksi aikaa oman vartaloni takaisin. Että perseen perse. Oikeesti, mä en tiiä onko musta tähän.

Jos lisäisin tähän vielä vähän valitusta niin voisin kertoa, että närästää ja jalat ja kädet on turvoksissa.

Olo on ku michelin miehellä. Vituttutututututuuttututuutututuutuuttututututututuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuu.

Toivottavasti ens viikko on mukavampi. :/

Edit. 19.12 Rauhoituskeino vauvalle on löytynyt: Tilun käsi. Se heti rauhoittuu, kun Tilu rupee silittelemään masua. :)

torstai 3. kesäkuuta 2010

Ähjumituksienjumitus

Pari juttua tapahtunut tässä tämän viikon aikana. Ekaki, päätin, että teen vaan kivoja töitä loppukesäkuun, eli panin aikataulut remonttiin. Päätös on hyvä! Toiseksi, mä jumitan vaan. Mä istun perseelle ja jumitan tietokoneen ääreen, sit mä jumitan johonki mun omiin ajatuksiin, niin etten kuule mitä Tilu edes sanoo mulle. Mun unetki jumittaa paikallaan, mä en nuku oikein hyvin vaan ajatukset pyörii akselilla vauva-vaunut-apua-vaunut-vauva. Eli näin...

Yksinkertaisesti sellanen juttu, että hetkeäkään en jaksais enää töissä ja toiseksi sellanen juttu, että voisko se vauva jo syntyä?

Että tällanen jumitus.

keskiviikko 2. kesäkuuta 2010

Paniikkikohtaus

...miten tämä maha on jo NÄIN iso, onko muilla NÄIN iso, oonko jotenki ERILAINEN, onko sammakolla liikaa SOKERIA kun se on NÄIN iso... etc. Sit menin helistimen odotuksen ihanuuteen ja kurjuuteen stalkkaamaan muiden masuja näillä viikoilla. Eiköjoo, kyllä se saa olla NÄIN iso. Joku ihme kasvupyrähdys tullu nytte. Iso se on, mutta suht saman kokonen ku ainaki noissa helistimen verrokkimasuissa.

Kaikenlaisesta sitä voi ressin kehittää...

lauantai 29. toukokuuta 2010

Taas uus viikko

Taas uus viikko lähti käyntiin. Nyt oikeesti ei pysy enää laskuissa, vaikka ennen tiesi tasan päivälleen mikä viikko on menossa. Kai se on siis rv 25 jo. Muutama viikko enää viimeisen kolmanneksen alkuun. HUI!

Ei mulla muuta, muutako ajattelin laittaa tähän muutaman masukuvan muistoksi ittelle.



Rv 20+6

ja



Rv 24+1

:) K

Ps. En muuten yhtään ihmettele, että tätä sanotaan siksi energiseksi toiseksi kolmanneksi. Nimim. Eilen töissä 9-17, jonka jälkeen Ikeassa 17.30-20.00, jonka jälkeen parvekkeen uusinta 20.00-23.00. Tänä aamuna ylös 8.00 jonka jälkeen lausuntojen tekoa, papereiden pyörittelyä, siivoamista...

tiistai 25. toukokuuta 2010

Sanottua ja nähtyä, illan ratoksi

Ensin

Tilu: "Sä oot kyllä iso, niinku tankkeri, eiku sotanorsu!"

Sitten

Mä: "Miten mun muuttunut vartalo vaikuttaa suhun?"

Tilu: "Mua himottaa"

Myöhemmin kävin suihkussa. Totesin, että

"Goodbye fanny, see you in September"

Tilu: "Mä voin katella sitä sun puolesta"

Tuli hyvä mieli

Tuli vaan hyvä mieli siitä, kun Tilu kävi työpaikkahaastattelussa. Oli kertonut siellä vauvasta, ja haastattelijat olivat todenneet, että "sitten sun kannattaa aloittaa meillä vasta lokakuussa, kun ne ihan ekat viikot sen vauvan kanssa voi olla aika hektistä, kyllä me perheellisinä miehinä tiedetään". Ei se ole pitkä työpätkä. Mutta työ kuitenkin. Ja siitä kai se hyvä mieli tuli, että Tilu sanoi vauvasta. Ja puhuu vauvasta. Ja ajattelee sitä, että syksyllä meillä on vauva.

Hyvä mieli.

Töitä paljon nyt, ei huvittaisi. Mutta yksi peruna kerrallaan, niinkuin yksi kollegani sanoi viisaasti.

:) Katjusha 23+4

sunnuntai 23. toukokuuta 2010

Äh, valitus sikseen!

Rv 24 lähti eilen käyntiin. Nyt oikeastaan on ihan eka sellanen olo, että joo, kyllä tästä lapsi syntyy. Olo on mitä mainioin, ei mitään supisteluja (koputan puuta), energinen fiilis ja niin edelleen.

Kiitos, kiitos, kiitos, kiitos siis, että saan kokea tämän, että on Tilu ja Sammakko ja Koirapojat. Että meille tulee vauva. Että saan katsoa kun maha kasvaa ja tisseistä tulee oudot.

Aivan sama niille vaunuille, kun on Sammakkotyttö joka potkii Tilua korvaan ja myllertää iltaisin ja aamuisin ja päivisin.

perjantai 21. toukokuuta 2010

Sammakon kärryt

On todennäköisesti nämä. Muut on vaan liian rumia. Muutahan vaatimusta meillä vaunuille ei ole, kuin että ei saa olla rumat. Ja rumia on kaikki muut paitsi Bugaboon Cameleonit ja Brion Happyt...



Hankala silmä minulla. Voi kun muutkin miellyttäisi silmää, mutta kun ei niin ei.

Lisätäkseni tähän, että vaunuihin tulee pehmeä koppa ja ilmakumityynyt. Compact tai teleskooppilight - runkovaihtoehdoista ei olla vielä varmoja. Todennäköisempi on tuo teleskooppilight, koska vaunujen täytyisi olla suht kevyet. Mutta näinpä näin.

Ps. klo 22.39 nuokin rupesi näyttämään rumilta. Missä on design? Missä kauneus?

keskiviikko 19. toukokuuta 2010

Ulukomailla ja neuvolassa

Hiljaista on pidellyt. Syynä lähinnä ulkomailla oleskelu, joka venähtikin vähän tuhkapilven takia! Sanon vain että oli kivaa, mutta vielä kivempaa tulla kotiin. Muistin niin tarkasti siellä ulkopuolisuuden tunteen, mikä vaivasi ainaainaainavaan asuessani kyseisessä maassa. Nyt on niin sisäsisäsisäpuolinen olo että aivan mahtavaa. Mutta se siitä.

Kävin siis neuvolassa! Tämä oli toinen kerta, eli Helsingissä päästään huimasti ensimmäisen puolikkaan aikana tasan kerran neuvolaan... No eipä siellä mitään erikoista ollutkaan, eli en sure sitä tosiaankaan että neuvolan tätiä en niin usein näekkään.
Tässä päällimmäiset:
Pissa Puhdas
Sokeri Puhdas
Paino +417g/vko (ihan ok siis vaikka tätä pelkäsin)
Verenpaine 113/70
Hemppa 126
Liikkeet ++
Syke +
Kohdunpohja Käyrillä

Sammakko monotti neuvolantätin doppleria sen verta monta kertaa, että sykkeitä saatiin kuulolle vain hetkeksi. Täti totesi, että onpas aika liikkuvainen kaveri ja sitähän se meidän Sammakko on. Maanantai iltana (eli 22+3) näin ekan kerran potkut ulospäin... Ja nyt taas siinä neuvolantätin sängyllä puuhaili niin, että tätikin näki. Ja ennenkaikkea kuuli menot.

Eli kaikki ihan ok, ei mitään mistä pitäis olla huolestunut. Reissussa mulla rupesi usein pistämään mahaan kun kävelin pitkiä matkoja. Täti totesi, että ne ei oo supistuksia vaan lihas venyy ja siksi tuntuu inhottava pisto ja ei ole vaarallista. Lopuksi sain vielä Kelan paprut, eli äitiyspakkausta vois ruveta hakeen. Pimitän papereita kuitenkin vielä hetken, että saan varmasti sen 2010 pakkauksen.

Mulla ei oo oikeasti muuta sanottavaa, kun kaikki on niin mielettömän hyvin. Tilu on ihana, koti on ihana, koirat on ihania, Sammakko on ihana ja elämä maistuu! Nyt vaan pitäis sitte ryhtyä vaunukaupoille, että saadaan Sammakolle kärryt. Mä haluaisin Bugaboo Cameleonit, mutta ovh on sen 900 e, eli ei oo mahkuja noihin... Olisko jollakin sattumalta myynnissä käytettynä???? Täällä olis yksi innokas ostaja.

Katjusha 22+5