lauantai 29. toukokuuta 2010

Taas uus viikko

Taas uus viikko lähti käyntiin. Nyt oikeesti ei pysy enää laskuissa, vaikka ennen tiesi tasan päivälleen mikä viikko on menossa. Kai se on siis rv 25 jo. Muutama viikko enää viimeisen kolmanneksen alkuun. HUI!

Ei mulla muuta, muutako ajattelin laittaa tähän muutaman masukuvan muistoksi ittelle.



Rv 20+6

ja



Rv 24+1

:) K

Ps. En muuten yhtään ihmettele, että tätä sanotaan siksi energiseksi toiseksi kolmanneksi. Nimim. Eilen töissä 9-17, jonka jälkeen Ikeassa 17.30-20.00, jonka jälkeen parvekkeen uusinta 20.00-23.00. Tänä aamuna ylös 8.00 jonka jälkeen lausuntojen tekoa, papereiden pyörittelyä, siivoamista...

tiistai 25. toukokuuta 2010

Sanottua ja nähtyä, illan ratoksi

Ensin

Tilu: "Sä oot kyllä iso, niinku tankkeri, eiku sotanorsu!"

Sitten

Mä: "Miten mun muuttunut vartalo vaikuttaa suhun?"

Tilu: "Mua himottaa"

Myöhemmin kävin suihkussa. Totesin, että

"Goodbye fanny, see you in September"

Tilu: "Mä voin katella sitä sun puolesta"

Tuli hyvä mieli

Tuli vaan hyvä mieli siitä, kun Tilu kävi työpaikkahaastattelussa. Oli kertonut siellä vauvasta, ja haastattelijat olivat todenneet, että "sitten sun kannattaa aloittaa meillä vasta lokakuussa, kun ne ihan ekat viikot sen vauvan kanssa voi olla aika hektistä, kyllä me perheellisinä miehinä tiedetään". Ei se ole pitkä työpätkä. Mutta työ kuitenkin. Ja siitä kai se hyvä mieli tuli, että Tilu sanoi vauvasta. Ja puhuu vauvasta. Ja ajattelee sitä, että syksyllä meillä on vauva.

Hyvä mieli.

Töitä paljon nyt, ei huvittaisi. Mutta yksi peruna kerrallaan, niinkuin yksi kollegani sanoi viisaasti.

:) Katjusha 23+4

sunnuntai 23. toukokuuta 2010

Äh, valitus sikseen!

Rv 24 lähti eilen käyntiin. Nyt oikeastaan on ihan eka sellanen olo, että joo, kyllä tästä lapsi syntyy. Olo on mitä mainioin, ei mitään supisteluja (koputan puuta), energinen fiilis ja niin edelleen.

Kiitos, kiitos, kiitos, kiitos siis, että saan kokea tämän, että on Tilu ja Sammakko ja Koirapojat. Että meille tulee vauva. Että saan katsoa kun maha kasvaa ja tisseistä tulee oudot.

Aivan sama niille vaunuille, kun on Sammakkotyttö joka potkii Tilua korvaan ja myllertää iltaisin ja aamuisin ja päivisin.

perjantai 21. toukokuuta 2010

Sammakon kärryt

On todennäköisesti nämä. Muut on vaan liian rumia. Muutahan vaatimusta meillä vaunuille ei ole, kuin että ei saa olla rumat. Ja rumia on kaikki muut paitsi Bugaboon Cameleonit ja Brion Happyt...



Hankala silmä minulla. Voi kun muutkin miellyttäisi silmää, mutta kun ei niin ei.

Lisätäkseni tähän, että vaunuihin tulee pehmeä koppa ja ilmakumityynyt. Compact tai teleskooppilight - runkovaihtoehdoista ei olla vielä varmoja. Todennäköisempi on tuo teleskooppilight, koska vaunujen täytyisi olla suht kevyet. Mutta näinpä näin.

Ps. klo 22.39 nuokin rupesi näyttämään rumilta. Missä on design? Missä kauneus?

keskiviikko 19. toukokuuta 2010

Ulukomailla ja neuvolassa

Hiljaista on pidellyt. Syynä lähinnä ulkomailla oleskelu, joka venähtikin vähän tuhkapilven takia! Sanon vain että oli kivaa, mutta vielä kivempaa tulla kotiin. Muistin niin tarkasti siellä ulkopuolisuuden tunteen, mikä vaivasi ainaainaainavaan asuessani kyseisessä maassa. Nyt on niin sisäsisäsisäpuolinen olo että aivan mahtavaa. Mutta se siitä.

Kävin siis neuvolassa! Tämä oli toinen kerta, eli Helsingissä päästään huimasti ensimmäisen puolikkaan aikana tasan kerran neuvolaan... No eipä siellä mitään erikoista ollutkaan, eli en sure sitä tosiaankaan että neuvolan tätiä en niin usein näekkään.
Tässä päällimmäiset:
Pissa Puhdas
Sokeri Puhdas
Paino +417g/vko (ihan ok siis vaikka tätä pelkäsin)
Verenpaine 113/70
Hemppa 126
Liikkeet ++
Syke +
Kohdunpohja Käyrillä

Sammakko monotti neuvolantätin doppleria sen verta monta kertaa, että sykkeitä saatiin kuulolle vain hetkeksi. Täti totesi, että onpas aika liikkuvainen kaveri ja sitähän se meidän Sammakko on. Maanantai iltana (eli 22+3) näin ekan kerran potkut ulospäin... Ja nyt taas siinä neuvolantätin sängyllä puuhaili niin, että tätikin näki. Ja ennenkaikkea kuuli menot.

Eli kaikki ihan ok, ei mitään mistä pitäis olla huolestunut. Reissussa mulla rupesi usein pistämään mahaan kun kävelin pitkiä matkoja. Täti totesi, että ne ei oo supistuksia vaan lihas venyy ja siksi tuntuu inhottava pisto ja ei ole vaarallista. Lopuksi sain vielä Kelan paprut, eli äitiyspakkausta vois ruveta hakeen. Pimitän papereita kuitenkin vielä hetken, että saan varmasti sen 2010 pakkauksen.

Mulla ei oo oikeasti muuta sanottavaa, kun kaikki on niin mielettömän hyvin. Tilu on ihana, koti on ihana, koirat on ihania, Sammakko on ihana ja elämä maistuu! Nyt vaan pitäis sitte ryhtyä vaunukaupoille, että saadaan Sammakolle kärryt. Mä haluaisin Bugaboo Cameleonit, mutta ovh on sen 900 e, eli ei oo mahkuja noihin... Olisko jollakin sattumalta myynnissä käytettynä???? Täällä olis yksi innokas ostaja.

Katjusha 22+5

torstai 6. toukokuuta 2010

Mitä tänään ajattelin...

Kello on aika varhain, tosin heräsin jo 04.30. Piukun unettomien otusten kerhoon vaan takaisin. Unettomuus voi kyllä johtua yhdestä eilisestä energiajuomasta ja teekupista siihen päälle. Juu tiedän, noi energiajuomat on ihan tosi pahoista pahoja, mutta milläs muulla pidät silmät auki, kun kahvikaan ei maistu? Ja en niitä tosiaan joka päivä juo.

Olin rakenneultran jälkeen ihan pilvilinnoissa. Ihanaa oli kuulla, että nyt kaikki näyttäisi ihan hyvältä. Tämän jälkeen oon kyllä ajatellut taas paljon sitä kehitysvammaisuutta ja Downin syndroomaa. Mikään kromosomiasia ei tästä raskaudesta ja vauvasta tee ei-toivottua meidän mielestä. Kehitysvammaisuus on mulle liiankin tuttua, enhän mä edes tiedä miten normilasten kanssa ollaan? Mutta ehkä mikä siinä vaivaa eniten on tää yhteiskunnan ja lähellä olevien ihmisten reaktio. Sitten se meidän sammakko ei ehkä ookkaan heidän puolestaan enää niin toivottu, tai sitten että siinä yritellään vakuutella, että juu ne on niin aurinkoisia lapsia. Ei ne ole aina aurinkoisia, niinkuin ei tavislapsetkaan oo. Jääräpäisiä on ainakin mun hoitamat Downit (with all respect ;) ). Mutta silti ensisijaisesti ihania, suloisia, leikkiviä lapsia, joilla on oma polkunsa ja elämänsä elettävänä tässä maailmassa. Koulu, opiskelu, työpaikka, parisuhde. Niinku meillä muillakin. Osa yhteiskunnan paineista ja tuottavuuden tavoittelusta on ehkä poistuneet sitte. Ja äitinsä ainakin osaa pitää kaikista etuuksista ja oikeuksista huolta, kun niitä papereita pyörittelen päivittäin. Mut se ympäristön reaktio. Mä vaan haluaisin, että kaikki olisi iloisia että meille tulee pikku sammakko. Kun mä oon niin kamalan iloinen, onnellinen ja kiitollinen sammakosta.

Työt ei nappaa yhtään. Vielä 8,5 viikkoo n. 35 päivää töitä. ARGH... Mä vaan haluaisin jo vetäytyä ajattelemaan vauva-asioita. Ostaan lipastoa vauvan vaatteille, mennä katteleen vaunuja. Järjestellä sitä järjetöntä lastenvaatearsenaalia joka on meille yllättäen tullut kavereiden kautta. Ja opetteleen mun avent isis rintapumpun käyttöä, jonka kaverilta eilen ilmaiseksi sain. Voimmä vähän väikkärijuttujakin tehä. Mutta en näitä töitä nyt enää jaksais. Ja en todellakaan jaksais oottaa syyskuulle, että se pikkutyypperö tulee mun syliin.

Eilen illalla mun mahassa oli disko. Tilu tuli viereen ja pani käden vatsalle ja tunsi sen potkinnan, pyörinän ja hyörinän. Kyseli, miltä se tuntuu. Kivalta ja ihanalta. Mutta samalla kyllä se kaveri vois mennä nukkumaan ihmisten aikoihin, eikä klo 24.00 ja herättää mua taas 04.00. Mutta siihenhän tässä on sitte syyskuussa totuttava, että nukutaan miten sattuu. Ei jaksa odottaaaaaaa!

tiistai 4. toukokuuta 2010

Kaikki hyvin!

Kaikki rakenteet kunnossa ja alustavan veikkauksen mukaan se on TYTTÖ!!!!!

:):):):):):) Lisää myöhemmin, nyt pitää mennä töihin.

Edit 16.09

Tässä on meidän pikkuneiti



Ja tässä hän vetää kunnon monotuksen äitiä kohti:



Eli kaikki oli tosiaan kunnossa. Sammakko oli kasvanut sopivasti, pään ympärys vastas viikkoja 20+3 ja reisiluu 20+6. Näkyi symmetriset aivot, sydän jossa neljä kammiota, selkäranka, sopivasti lapsivettä. Ja sitte lopuksi uskallettiin Tilun kanssa kysyä, että kumpi se vois olla. Tyttöä veikkasivat, vaikka tyttöhän ei oo aina niin varma kuin poika. Siis mä oon oikeesti ajatellut, että se vois olla tyttö. Mut kun Tilun sukuun ei oo miesten puolelle syntynyt yhtään tyttöä sitten miesmuistiin, niin arvelin, ettei niille tyttöjä tehdä.

Oon NIIIIN onnellinen. Nyt vaan sitten mahan kasvatusta loppuraskaus ja onnellisena pysymistä. Jepu jeeee!

Katjusha 20+4

lauantai 1. toukokuuta 2010

Voiton puolella eli 20+1

Eilen oli ihan virallinen puolivälinmatkan päivä. Puolet siis raskaudesta edessä, toinen puolikas takana. Tuntui aika hienolta jutulta! Viime viikolla ei juurikaan mitään tapahtunut, tätä rakenneultran odotteluahan tämä nyt on. Oikeastaan ainoa uus asia oli se, että mun kädet ja sormet on jotenki inhottavasti turvoksissa, että ei tee mieli käyttää muuta kuin vaan vihkisormusta, kun se on semmonen ohut ja siro sormus. Muut sormukset on tosi leveitä, niin ne ei tunnu mukavilta yllä.

Kävin eilen sitte puolivälin kunniaksi katselemassa HenkkaMaukan mammaosastolta jotain mammailuvaatteita, mutta tulin suht pettyneenä sieltä pois. Ekaki, kaikki mammaleggarit oli menneet, siellä oli vain kokoja s ja xl. No ostin sitte s-koon, mutta se on ihan pikkasen nafti. Mut siellä sovituskopissa ku kokeilin niitä vaatteita niin se ihan oikeasti iski, että oon tässä ihan oikeasti raskaana, ja mun maha näyttää semmoselta raskausmahalta eikä enää kaljan turvottamalta ollenkaan.

Ja sitte toinen mitä kävi eilen oli, että mun neuvolantäti soitti ja kyseli, että "miks susta ei oo kuulunu mitään?" Viimeksi se ohjeisti, että soita sitte rakenneultran jälkeen, mutta nyt se olikin aivan, että pitäis sitä neuvola-aikaakin tässä oikeesti katella. Meillä alkaa kuulemma perhevalmennuskin muutaman viikon päästä. Tilu sanoi, et haluaa tulla kyllä mukaan neuvolaan, mutta siitä perhevalmennuksesta se oli vähän epävarmana. Emmäkään tiiä, onko se sen arvosta. Toisaalta ehkä pitää käydä kaikki mitä annetaan.

No sit Vappuun. Mulle tuli vähän paha mieli. Nimittäin, olin mun kavereiden kanssa eka yhdellä hyvällä ystävällä, jonka seurustelukumppani oli oikeesti tuon mun mahan kimpussa aivan liikaa! Se koko ajan halus hivellä sitä (no se oli kyllä kännissäkin) ja jossain vaiheessa rupes huutelemaan sinne. Sit junassa istuessa ja kaupunkiin päin tulossa se taas alko ihan yllättäen silittämään mun mahaa ja mä sit vähän jopa säikähdin ja sanoin aika suoraan että nyt riittää, pitää kysyä lupa. Se suuttu siitä ihan kamalasti, että miks muka pitäis (niin MIKSI MUKAA?????? NO VITTU SE ON MUN MAHA JA ON MULLAKIN OIKEUS JOHONKI FYYSISEEN KOSKEMATTOMUUTEEN). (Tää on oikeesti ihan yläastekamaa tää jatko, mutta joo, mun kaverit on aina todella melodramaattisia kännissä) Sitte tilanne jatku niin, että se mun ystävä junasta noustessa sano, että nyt se mun seurustelukumppani kyllä suuttu, kun sillä seurustelukumppanilla on sosiaalisten tilanteiden pelko ja se muutenki oli jännittänyt tätä iltaa, ja nyt sä sanoit noin. Mä rupesin oikeesti ittekki melkein pillittämään ja sanoin vaan, että ekaki, tää raskaus aiheuttaa sen, että ihan niinku mun kaikki ruumiintoiminnot olis jotain vapaata riistaa, ja muhun saa koskea millon vaan. Sit se mun ystävä oli että, "mä suuttuisin sulle ihan hirveästi, jos sä olisit sanonu mulle noin". Mä totesin melkein jo itkien siinä, että mulla on oikeus rajoihin ja siihen, että mua kosketaan vaan silloin kun mä haluan. Muutkin raskaana olevat varmaan ymmärrätte tän; miksi HELVETISSÄ ihmiset ajattelee, että sun vartalo olis jotenki vapaata riistaa siksi vaan, että sun maha on pallo. No sit se mun ystävä käsitti, kun melkein itkin jo, että joo ymmärrän, lähe meidän kanssa vielä. Ja kun mä oikeesti olin halunnut mennä ulos kun kerranki jaksoin niin jatkoin niiden mukana. Vessajonossa yritin tietysti jotenki hyvitellä sitä tilannetta (tyypilliseen tapaani) sille ystävän seurustelukumppanille, että sori että sanoin niin, mutta se ei tunnu mukavalta, että muhun kosketaan ilman mukaan. Se ei sanonut siihen MITÄÄN vaan oli että tyyliin whatever. Okei, mä ymmärrän, että jollakin voi olla hankaluuksia käsitellä sosiaalisia tilanteita, mutta kyllä mulle jäi oikeesti sellanen olo, että mä yritän pyytää sit vielä anteeksi, ja en saa siihen mitään vastakaikua. Join äkkiä veteni ja soitin Tilulle että missä se menee, ja et mä haluun tulla sen kanssa. Ihan perseestä.

Onneksi tänään oli kivaa sitten. Käytiin Hakaniemen torilla, Ulliksella kattoon kavereita, syömässä ja sitte tultiin tänne kotsaan.

Sepä siitä. Tiistaina on sitte rakenneultra. Nyt kaikki peukut pystyyn, et Sammakolla on asiat hyvin!

:):( Katjusha 20+1