keskiviikko 30. kesäkuuta 2010

Kesäloma ja äitiysloma!

APUA TÄTÄ EI VOI ENÄÄ PERUA MEILLE TULEE LAPSI.

Paniikkkkki.

Mun ei tarvi mennä VUOTEEN AINAKAAN töihin.

Mahtavaaaaa.

Tirriäinen, en jaksa odottaa että saan tavata sinut.

tiistai 29. kesäkuuta 2010

Ei yhtään aikaista aamua enää!

Huomenna on viimeinen työpäivä, joka kestää 2h klo 13-15! Kaikki aamun asiakkaat perui, joten eipä tarvi enää ressata, vaikka Tirriskä valvottaiski koko yön. :) Kivaa. Virallinen äippis alkaa sitten siinä elokuun puolessa välissä (ilmeisesti 12.8.) mutta enää en töitä tee. Ja piste.

Jenni ihanasti kommentoi tätä meidän riskiasiaa ja siihen liittyviä tunteita niiden sikiötutkimusten osalta. Mun osalta siihen liittyvät ajatukset on jotenkin hävinneet pois kokonaan. Rakenneultran jälkeen oon vaan nauttinut raskaudesta. Joku sellainen ajatus siinä takana on, että kukaan tai mikään ei pilaa iloa tästä raskaudesta. Että valituksen ja murehtimisen aiheet liittyy nyt tähän päivään (kuten siihen, että Sammakko ei anna mun nukkua, tai potkii mun mahan tuusannuuskaksi), ei siihen mitä jos ja mitä sitte tulevaisuudessa. Huomisen murheet kuuluu huomiselle, ei tähän päivään. Jos asia on sitte niin, niin sitte mä murehdin sitä sillon ja käsittelen sitä asiaa. Turhaa sitä on nyt miettiä. Tirppis on mun sisällä vielä, ja siellä saa ollakin vielä hetken. Tällä hetkellä murehdin lähinnä sitä, että miten mä jaksan tän KUUUUUUUMAAAKIN kuumemman kesän! Apua! Nyt oon jo ihan tukehtumispisteessä.

Ai niin, sellanen kiva oire on tullut, että mua on ruvennut etomaan... Erityisesti kun menee pötkölleen niin tulee semmonen lievä oksetuksen tunne. Liittyisköhän se jotenki tähän närästysongelmaan mikä mulla on. Tämä on tällä hetkellä varmaan suurin huoli tuon kesäkuumuuden lisäksi joka liittyy tähän raskauteen. :/ :-D

Kotona on torstaista lähtien myllerrystä kun vuokrasin siksi illaksi pakettiauton joka vie meidän kaikki turhat kamat kaatopaikalle! Vaatehuone saa myllerryksen, samoin moni muu kaappi. Lisäksi pitäis käydä Tilun kanssa vähän kirppiksillä kattelemassa jotain lipastoa vaavin tavaroille ja vaatteille. Samoin pitäis ruveta tutkiin tuota kestovaippapolitiikkaa, erityisesti oon miettinyt että jos hommais Ruskovillan harsovaippoja? Rahaa on nyt vähän enemmän, niin mikähän olis kaikista paras ja imukykyisin vaihtoehto? Sellanen, mistä tulee enemmän hyvä kuin paha mieli? Tähän on varmaan sata vastausta, mutta saako rahalla jotain enemmän? Jos joku osaa sanoa, niin kertokaahan!

:) K

Rakas sammakkoprinsessatirriäinen...

Voitko ystävällisesti mennä nukkumaan, kun äitilläs olis töitä klo 9.00-11.00 ja pitäis jaksaa herätä siinä 8 kieppeillä.

Yst. Terv. Äitisi klo 4.47

perjantai 25. kesäkuuta 2010

Oon oikeasti ehkä maailman paras vaimo!

Mikskö? No ekaki en siksi, että olisin jotenki kamalan hyvä järjestämään juhannusjuhlia, mutta sainpa sentään Tilulle tekemistä. Viime viikonloppu oltiin mun kavereiden luona itä-suomessa, ja se oli niin hyvä reissu, että selkä jumahti ihan kamalaan kuntoon. Niinpä totesin alkuviikosta, että juhannuksena mä meen perjantai aamuna pötköttään sohvalle, ja mut saa nostaa siitä sitte sunnuntai-iltana ylös. No Tilu rupesi sitten tässä viikon aikana itkemään, että eikö tosiaan meillä oo mitään tekemistä, vaan luuserit jää Helsinkiin (jota en todellakaan allekirjoita). Eilen sitte töiden jälkeen se itku jatkui ja mä olin aivan hermoromahduksen partaalla. Tiesin, että Tilun kaverit oli lähdössä kiipeilyreissulle juhannukseksi. Tilu oli sitä mietttinyt, mutta arpoi lähtöä koska ajatteli, että ei jaksa mennä sääskien syötäväksi metsään. Eilen illalla totesin sille, että nyt soitat niille kiipeilykavereille, että sä oot lähössä kanssa. Se soitti, ja mahtui vielä yhteen autoon. Mies lähti järjestään ittelleen retkeilykamppeita ja tänään kävin sen viemässä iloisena kiipeilykavereiden autonkyytiin!

Tässä sitä nyt sitte istutaan hiljaisessa talossa vauva masussa. Noh, soitin mä ittekki sitte meidän äidille, että hyppäisitkö jo junaan ja tulisit Helsinkiin nyt heti (sillä oli ajatus tulla sunnuntaina). Niinpä se on nyt junassa matkalla meille, ja käyn sen iltasella poimimassa juna-asemalta. Kivaa!

Oon siis ihan paras vaimo! Mua ei yhtään jurpi se, että Tilu menee. Musta sen pitää mennä nyt kun mahdollisuus vielä on. Mä luotan siihen 100%, ettei se siellä tee mitään, vaikka siellä kuinka piukkapeppusia naisia olisikin. Lisäksi se, että se ryyppää jossain metsässä ei haittaa mua pätkääkään. Syksyllä meillä on todella hiljaista tämän juhlimisen kanssa, ja nyt miehen täytyy mennä, kun on vielä mahdollisuus. Se ei todellakaan oo multa pois, jos se pitää hauskaa! Saan varmasti superiloisen ja väsyneen miehen sunnuntaina kotiin, joka jaksaa olla taas niin paljon parempi aviomies ja huolehtia musta ja vauvasta taas.

Mutta nyt mä sitten meen ihan oikeiden hommien kimppuun. Mulla on 1000 000000000000 työasiaa selvittämättä, joten jos haluan päästä oikeesti 1.7. lomalle, on niiden selvittely aloitettava just nyt eikä myöhemmin.

:) K (ja viikko 29 lähti käyntiin... enää 11 viikkoa vauvaan, apuaaaa!)

torstai 24. kesäkuuta 2010

maanantai 21. kesäkuuta 2010

Pyörryttää ja närästää - tätä tää on...

Viimeinen kolmannes alkoi. Pyörryttää, närästää, masu väsyy ihan helvetisti, istuminen alkaa olla työlästä, jos sitä pitää tehdä liikaa. Huulet alkaneet olla pikkusen turvoksissa aamuisin. Tasasesti kohti raskauden loppua kai. Työt vois loppua kyllä ihan just nyt tällä hetkellä. Onneks enää ihan muutama aamu!

Tällasia aatoksia tämä aiheuttaa. Ja vaikka masu väsyykin ja välillä tuntuu, että tän mahan kanssa ei jaksais enää elää, niin silti toivon, että vauva pysyy sisällä tasan sinne rv 37 asti. Täysaikaisena hän saa tulla sitten vaikka heti. Kun vaan tuo loma alkaisi, niin pääsis pois näistä aamuherätyksistä ja väsyttävistä päivistä.

Emmä sittekään kirjoita muuta. Plaah.

torstai 17. kesäkuuta 2010

Neuvola + lääkäri

Elikköns neuvolassa ja neuvolalääkärillä tuli käytyä. Kaikki ok, vaikka eka säikähdin, kun pissatikku näytti, että mulla olis vähän proteiinia virtsassa. No neukkis oli kuitenki sitä mieltä, että se vähäinenkin määrä on pelkkää valkovuotoa, eli sekin oli ok.

Paino 70.1 (386 muutos/viikko)
Turvotus +
Verenpaine 125/67
Pissa puhdas
Kohdunpohja 27 (tasaisesti yläkäyrällä kasvaa)
Syke ++
Liikkeet ++ (meidän sammakko jälleen potki doppleria vauhdikkaasti... :) )
Kohdunsuu kiinteä ja kiinni, pituus 3cm

Sokerirasituskin oli ollut ihan tosi ok. 0h arvo 5,2, 1h 6,5 2h 6,5 (en tiiä mitä nuo teitä auttaa, vaan onpahan ylhäällä :) )

Eli ei mitään uutta, seuraavan kerran haluavat nähdä mut kuukauden päästa ja sen jälkeen neuvolassa ravataan joka toinen viikko. Sen verran lääkäri sanoi, että mun työn takia voin jäädä vaikka heti sairaslomalle, jos haluan :P No, katotaan käytänkö tuota optiota millon sitte.

Piti mun jotaki muutaki, mutta pitää tehä vähän töitä, niin en kirjaa nyt enempää.

:) K 26+5

sunnuntai 13. kesäkuuta 2010

JEEEEEEEEEE

MUN ARTIKKELI MENI LÄPIIIIIIIIIIIIIIIII! MÄ VÄITTELEN JOSKUUUUUUUUUUUUUS!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Mitä vit....

No tisseistähän tulee vaan maitoa. Ei tässä mitään... Yhtäkkiä käsi oli ihan märkä ja mietin, että sylkäskö joku mun päälle. Eiku vasen rinta rupes vuotamaan... Voi hyvänen aika. :)

lauantai 12. kesäkuuta 2010

Alle 100 päivää

Viimeinen toisen kolmanneksen viikko on menossa. Ja alle 100 päivää Sammakon saapumiseen. Hui hui hui!

Viime viikko oli kyllä aika perseestä siihen asti, että äiti tuli meille käymään. Tiistai aamu oli ihan helvetistä, koska en ollut nukkunut oikeastaan neljään yöhön kunnolla; Sammakko vetelee yökaudet jotain potkunyrkkeilytreenejä ja painaa samalla kunnolla virtsarakkoa. Töissä palaverin aikana piti nousta useaan kertaan ylös ja välillä vähän käydä itkasemassa vessassa, kun maha oli yön potkimisen jäljestä täydellisen turvoksissa ja kipeä. Mutta sitten tulikin äiti, ja oon saanut nyt sitten olla pikkutyttö ja ihan hoidettava. Loppuviikko menikin sitten mukavasti, kun lounastauolla oli ruoka täällä laitettuna ja koirat käytettyinä. Ei tarvinnut muuta tehdä kuin hypätä töissä ja illalla nostaa jalat ylös. Kyllä murheet haihtu. Jee, ihanaa.

Tajusin tämän viikon aikana myös sellaisen asian, että mähän en tajua vauvojen hoitamisesta tai niiden kanssa olemisesta YHTÄÄÄÄÄn mitään. Yhtäkkiä tajusin mm. että eihän vauvaa voi viedä suihkuun, vaan sillähän olis hyvä olla amme (Mental note to myself - hanki amme). Rupesin ressailemaan niin pitkälle tätä hoitoasiaa, että kävin ostamassa lopulta kirjakaupasta kirjan vauvoista ja imettämisestä. Löysin kirjan Ensimmäinen vuosi (Katerina Janouch), joka vaikutti suhteellisen selkokieliseltä opukselta ja sellaiselta, mistä voi kattoa pahimmat päältä, kun joku asia rupee ressauttaan keskellä yötä. Uskon vakaasti siihen, että sitte ku vauva syntyy, niin en ressaa puoliakaan niin paljon ku nytten, ja sitä oppii sitten hoitaan sitä vauvaa, mutta nytten ressaa, niin näin tutkijana pitää olla joku kirja, mistä luetaan "totuus". Toinen kirja minkä ostin oli Minni Niemelän Imetysopas. Ehkä siitäkin on sitte jotaki hyötyä tai ei, mutta joka tapauksessa, onpa sitte joku referenssi minkä puoleen kääntyä, jos ei näytä onnistuvan heti.

Hankinnoista sen verran, että kävin ostaan taas astetta isommat rintaliivit, ja päätin sitte ottaa samalla imetysliivit. Vaunuja mietitään vielä vähän. Oon jopa käynyt katselemassa Emmaljungan vaunuja, vaikka alunperin vannoin, etten niihin koske. Mutta mulla on yks vielä vähän salainen vaunuprojekti menossa, mutta saatte kuulla siitä sitte ku se on valmis :=) Tavaroita muuten on kyllä siunaantunut, itkuhälyttimestä lähtien kaikkea. Kestovaippahommeleita täytyis ruveta nyt metsästään... Ehkä mä keskityn siihen, sitte ku loma alkaa.

Mutta mitäs muuta... No helvetisti ainaki eritteitä tulee, kaikki reiät falskaa jotenki. Eli tuschoonista valkovuotoa, nenästä räkää, korvista vaikkua ja ruokatorvesta sappea. Perseestä tulee sitä itteään, raskaana on vissiin se kaks vaihtoehtoa: ripuli tai ummetus. :) (tämä kohta oli ei heikkohermoisille)

Juup, eli nyt ihan hyvällä mielellä, vaikka viikko alkokin ihan kamalissa tunnelmissa. Sammakko potkii paljon, masu heilahtelee puolelta toiselle. Loppuviikosta niistä liikkeistä oon taas nauttinut tosi paljon. Ihana kun se on mun mahassa. Ihana ihana IHANA pikkusammakko!!!

sunnuntai 6. kesäkuuta 2010

Ei hyvä päivä.

Tänään on oikeastaan eka päivä, että en mitenkään iloitse tästä raskaana olosta. Oltiin eilen päiväseltään käymässä Turussa ja se oli ehkä vähän turhan rankka reissu. Tänään olo on ku hakatulla ja maha on tosi kipeä. Se jotenkin kiristää, ei supista, mutta on kipeän oloinen. Vauva on potkaissut muutaman kerran siten, että oon vähän jopa ruvennut pelkäämään niitä potkuja. Ne ei tunnu aina kovin kivoilta. On sellanen olo, että joku muu omistaa mun vartalon kuin minä. :/ Nyt se rymyeetu taas innostu...

Tuntuu pahalta tuntea näin. Mä toivoin niin pitkään tätä raskautta, ja nyt tänään voisin tehä mitä vaan, että saisin vähäksi aikaa oman vartaloni takaisin. Että perseen perse. Oikeesti, mä en tiiä onko musta tähän.

Jos lisäisin tähän vielä vähän valitusta niin voisin kertoa, että närästää ja jalat ja kädet on turvoksissa.

Olo on ku michelin miehellä. Vituttutututututuuttututuutututuutuuttututututututuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuu.

Toivottavasti ens viikko on mukavampi. :/

Edit. 19.12 Rauhoituskeino vauvalle on löytynyt: Tilun käsi. Se heti rauhoittuu, kun Tilu rupee silittelemään masua. :)

torstai 3. kesäkuuta 2010

Ähjumituksienjumitus

Pari juttua tapahtunut tässä tämän viikon aikana. Ekaki, päätin, että teen vaan kivoja töitä loppukesäkuun, eli panin aikataulut remonttiin. Päätös on hyvä! Toiseksi, mä jumitan vaan. Mä istun perseelle ja jumitan tietokoneen ääreen, sit mä jumitan johonki mun omiin ajatuksiin, niin etten kuule mitä Tilu edes sanoo mulle. Mun unetki jumittaa paikallaan, mä en nuku oikein hyvin vaan ajatukset pyörii akselilla vauva-vaunut-apua-vaunut-vauva. Eli näin...

Yksinkertaisesti sellanen juttu, että hetkeäkään en jaksais enää töissä ja toiseksi sellanen juttu, että voisko se vauva jo syntyä?

Että tällanen jumitus.

keskiviikko 2. kesäkuuta 2010

Paniikkikohtaus

...miten tämä maha on jo NÄIN iso, onko muilla NÄIN iso, oonko jotenki ERILAINEN, onko sammakolla liikaa SOKERIA kun se on NÄIN iso... etc. Sit menin helistimen odotuksen ihanuuteen ja kurjuuteen stalkkaamaan muiden masuja näillä viikoilla. Eiköjoo, kyllä se saa olla NÄIN iso. Joku ihme kasvupyrähdys tullu nytte. Iso se on, mutta suht saman kokonen ku ainaki noissa helistimen verrokkimasuissa.

Kaikenlaisesta sitä voi ressin kehittää...