maanantai 27. syyskuuta 2010

Terveisiä 30 tunnin supistusmaratonilta!

Hei!
Olen supistellut nyt eilisestä yöstä klo 2.30 lähtien 10 min - 30 min välein. Tauko klo 17.00-24.00 ja maraton on jatkunut taas koko viime yön. Neljästä viiteen supistuksia tuli jo jopa ALLE kymmenen minuutin välein, mutta ehei, eipä se kestänyt.

Tuomio: synnytys ei ole käynnissä.
Ratkaisu: yliaikaiskontrolli varattu huomiselle klo 12.00

Kyllä se tirpukka ulos sieltä saadaan, vaikka hanttiin se yrittää selvästi pistää. Jääräpää mikä jääräpää.

Nukkuminen olis poikaa...

T. K 41+4

Ps. Vessapaperissa klo 8.40 se kuuluisa limatulppa. Yäk! minkä näkönen kamala limanuljaska, näytti lähinnä etanan sisuksilta...

Edit. 13.40 Nyt on tullut supistuksia kymmenestä lähtien 5-10 minuutin välein. Tossa 15 yli tuli sellanen supistus, että meinas peräaukko räjähtää. Soitin Kättärille ja sanoivat, että olis hyvä, jos pystyisin odottamaan siihen asti, että supistukset tulee n. 5 minuutin välein. Sain kuitenkin luvan mennä vaikka heti. Soviittiin Tilun kanssa, että ollaan puoli kolmeen ja lähetään sitte hissuksiin menemään, ellei nää supistukset jotenki harvene. Ajateltiin mennä ihan bussilla ja kävellen, koska istuminen tuntuu tosi pahalta tällä hetkellä.

sunnuntai 26. syyskuuta 2010

Pikkuhiljaa jotain tapahtuu

Heräsin viime yönä n. klo 2.30 kipeään supistukseen ja supistuksia on nyt tullut siitä asti 5-30 minuutin välein. N. kuuden maissa aamulla tuli vähän verta, jolloin herätin Tilun ja sanoin, että nyt alkaa oleen tosi kyseessä. Tilu juoksi äkkiä suihkuun ja oli valmis lähtemään sairaalaan. Mä totesin, että ei mitään hoppua, mutta tämän päivän suunnitelmat oli nyt sitte tässä, eli ei mitään reissuja mihinkään kauemmas (Tilu oli suunnitellu lähtevänsä kiipeilyreissulle koko päiväksi). Supistukset tulee kuitenki epäsäännöllisesti, eli oon nyt tässä vaan makoillu ja lepäilly ja yrittänyt aina nukahtaa välillä Kipeitä supistukset on, mutta ei mitään tappokipeitä. Nukuin just puoli tuntia (herätäkseni supistukseeen), jonka jälkeen soitin Kättärille kysyäkseni, että mites kun supistuksia on kuinki ollut nyt yli 12h. No ne eka totesi, että heillä on sulku päällä, ottivat kuitenkin mun sotun ylös. Sovittiin, että oon kotona niin pitkään kun voin, ja varsinkin kun vauva liikkuu hyvin, kestän supistukset hyvin ja supistuksia ei tuu vielä alle 10 minuutin välein niin pysyn kotona. Jos tulee tunne, että tunnin päästä pitää lähteä, niin soitan suoraan naistenklinikalle mutta jos ei, niin muutaman tunnin päästä sulku on todennäköisesti poistunut Kättäriltä, ja sinnekki saa taas soitella.

Parasta on ku supistuksen aikana saan olla kylellään ja Tilu rapsuttaa mua hillopurkin kannella alaselästä. Tää hillopurkkihomma on sen Malla Rautaparran vinkki ja toimii erinomaisen hyvin supistuskipuun. Ajattelin ennen Kättärille soittoa, että meen käymään kävelyllä koirien kanssa nukuttuani hieman, mutta peruin ajatuksen. En halua hoputtaa tätä synnytystä mitenkään, koska haluaisin kuitenki päästä Kättärille hommiin. Lepäilen siis ja odottelen.

Mä jotenkin ajattelin, että synnytys käynnistyy dramaattisesti ja pian jo juostaan sairaalaan. Tää menee kuitenkin nyt selvästi tällasella kattellaan ja kuunnellaan meiningillä, joka täytyy siis vaan kestää. Voihan se olla, ettei tästä vielä mitään tuu, mutta toi aamun verinen limatulpan poikanen kyllä kielii jostain muusta. Jeps, päivittelen seuraavan kerran kun lähden sairaalaan. Ja jos se ei oo ennen huomisaamua niin, sittehän mun pitää varata jo se yliaikaiskontrolliki! Mut ehkäpä siihen ei mennä...

:) K 41+3

Edit. 20.26 Edelleen ollaan kotona. Supistukset vaimeni viiden jälkeen ja nyt oon vaan sitte lekotellu ja kattonu telsusta Dancea. Limatulppaa valuu pikkuhiljaa ulos, eli hyvinkin odottavissa tunnelmissa mennään. Toivottavasti ens yönä saan nukkua edes muutaman oikein hyvän tunnin. Ja aamullahan saan sitte sopia sitä yliaikaiskontrollia, joka näillä oireilla pitäis sitte olla kyllä jo käynnistyksen paikka. Hitsilöinen oikeesti, tiistain jälkeen eppäilen, että Sammakkoystävämme on täällä. Kivvaa! Ps. Kiitos tsempeistä! Niitä tullaan tarvittelmaan tässä muutaman seuraavan päivän aikana. :)

lauantai 25. syyskuuta 2010

Viimeinen viikonloppu ja kantotakki

Minä: Mitä sä haluaisit tehdä kun tää on viimeinen viikonloppu kahdestaan?
Tilu: Mä haluaisin, että se vauva tulis.

Odotettu vieras... Mutta isäänsä tullut kun on niin viimetingassa.

Taas viime yönä muutama sellanen supistus, että meinas mennä jalat alta. Mut sitte taas ei mitään. 3 päivää yliaikaiskontrolliin.

Viimeiset käsityöprojektitki on nyt sitte valmistuneet. Itseasiassa olin suunnitellut jo tosi pitkään TSI-kantotakkia, mutta nyt kun ostin sen Manducan, tajusin, että tosiaan olisi hyvä, että talvella olisi ihan oikea kantotakki. Mulla on yksi hyvä valkoinen takki, johon ajattelin, että kantopaneeli voisi sopia. Käsityölehden 08/2008 numerossa oli kokonaisen kantotakin ohje. Sovelsin siitä sen kantopaneelin omaan takkiini. Tein muksulle siihen myös ohjeen mukaan irroitettavan hupun ja lisäksi pienet liinailutossut. Olen aika ylpeä tuloksesta, joka näyttää tältä:



Paras juttu oli se, että kaupan vetskari meni täydellisesti kiinni omaan takkiin. Olin kyllä valmistautunut vaihtamaan myös takista vetskarin.

Ja sitten pari syksyistä kuvaa vielä: minä 40+1 ja tavan farkut jalassa. Näkiskö takaapäin edes että oon paksuna?




:) K 41+2

Ps. neityt vs. vaaka, vaaka taisi viedä voiton....

keskiviikko 22. syyskuuta 2010

Ride of the lifetime...

Melkoinen matka tämä raskaus on ollut. Ekat kuukaudet paleli, vitutti ja väsytti. Sitten tuli ihana energia joka vei mukanaan. Lopuksi tuli taas paskaa niskaan: ylävatsalla ihme hermopinne rv 30 eteenpäin, vauvan liikkeet alkoi tuntumaan väkivallalta, turvotus ja muu sälä. En kyllä suosittele kenellekkään, joka ei sitä nyyttiä lopuksi toivo. Nyt viimeisinä päivinä on niin kärsimätön olo, että tekis mieli jo perua koko juttu ja kasvattaa maha sisäänpäin. Taitaa olla kyllä myöhäistä, kun tuolla se melkein nelikiloinen vonkale jo köllöttää. Uskomatonta että viikon päästä me viimeistään sitten tavataan.

Parasta tässä raskaudessa on ollut se, että musta ja Tilusta on tullut uskomaton yksikkö. Tämä on lähentänyt meitä sellasilla tavoilla, että ei voi uskoakaan. Tilu on ollut ihan mielettömän hieno koko tämän matkan ajan ja tukenut juuri oikein oikeissa kohdissa. Uskon, että se tuki jatkuu niin synnytyksessä kuin lapsen hoidossakin.

Pahinta tässä raskaudessa on olleet pelot. Aluksi keskenmenon pelko, sitten kehitysvammaisen lapsen saamiseen liittyvät pelot, pelko kohtukuolemasta, pelko omasta jaksamisesta. Pelko synnytyksestä, tuntuu niinku mestattavaksi olisi menossa, mutta kukaan ei kerro milloin.

Iloinnut olen ultrakuvista ja lapsen liikkeistä. Hyvistä verenpaineista, täysiaikaisuudesta ja puhtaasta pissasta. Tavaroiden laittelusta paikoilleen ja siitä, että meistä tulee lapsiperhe. Uusista tuulista ja mahdollisuuksista. Vuodesta pois töistä.

Surenut olen omaa lapsuuttani, kipuja, omaa hajanaista päätä. Sitä, että tuleeko musta hyvä äiti. Vanhan elämän taakse jättämistä. Luopua on pitänyt jo nyt, saako sitä elämää mikä oli, koskaan edes jossain muodossa takaisin. Juoksenko enää koskaan päättömänä korkkareissa tyttöjen kanssa nauraen lostarin jonoon ja tanssin ja juon itteni tärviölle? Toivottavasti kyllä, se tyttö minusta ei poistu koskaan.

Tänään reseptinä on ollut siivous, seksi, tulinen ruoka ja metsässä ylämäkien kävely. Pakko kai jonkun noista on jo toimia? Viikon päästä sitte pilleri pimppiin, jos muu ei auta. Mutta siihen asti, kärvistellessä ja odottaessa. Aina vaan odottaessa... Sammakko kultaseni, äiti ei enää jaksais odottaa, tulisit nyt? Sovinnolla :)

:) K 40+6

Mua on huijattu vol. 2!

Viime yönä YKS VAIVANEN KIPEÄ SUPISTUS! Mä luulin jo, että tää tulee ulos toissayön ja eilisen päivän perusteella. Kohta räjähtää pääää......

No tasan viikko nyt sitte yliaikaiskontrolliin/käynnistykseen. Voi jumaleissön, ei kykene odottamaan enää. Pää hajoaa siis IHAN TOTAALISESTI.

Edit. 16.17 Tilukin on jo ihan epätoivonen, se lähti ostaan tulista kiinalaista ruokaa, kun eilen yhdessä vauvaohjelmassa nainen sai synnytyksen käynnistymään tulisella ruualla... Epäilenpä että mitään tapahtuu, mutta hyväähän tässä tarkoitetaan.

tiistai 21. syyskuuta 2010

En sitte lähteny shoppaamaan - ainakaan vielä

Olipa erikoinen yö takana. Nukkumaan mennessä tuli pari kivutonta supistusta ja sitte heräsinki oikein kunnon megakramppiin joskus kolmen maissa. Sitte taas kivuttomia supistuksia muutama. En saanut oikein unta ja kattelin nettiä johonki puoli kuuteen ja sitte ku olin nukahatamassa niin taas yks megakramppi joka jätti jälkeensä oikein kunnon menkkakivut. Otin panadolia ja panin jyväpussin alavatsalle, nukahdin. Ja taas yhdeksältä kunnon kramppaus, joka ei menny millään ohi. Soitin Kättärille, että onko normaalia, että supistukset jättää taaksensa tuollaset menkkakivut, jotka ei laukea. Sanoivat, että ihan normaalia on, laita jyväpussi takaisin ja soittele sitte suoraan synnytyssaliin, jos supistuksia kahden tunnin ajan alle kymmenen minuutin välein yhtä kipeänä kuin nyt. Laitoin jyväpussin, söin aamupuurot ja menin takasi sänkyyn paapaamaan. Heräsin sieltä just (klo 14.00) ja kivut on ku muisto vain. Kivuttomia suppareita tulee sillon tällön, mutta niistä ei pitäne välittää.

Tähän pitäis saada nyt sellanen shock naama, minkä saa joistain keskustelupalstoilta. En yhtään tiiä mitä tuo viimeöinen oli, limatulppaa ei oo näkyny eikä mitään lapsiveteen viittaavaa oo myöskään pöksyissä. Tää oli siis selvästi joku alkusoitto, ja nyt sitte jännittää että saadaanko vaaka vai neitsyt. Jotenki tuo viimeyö ei tuntunu miltään leikiltä, joten positiivisena ajattelen, että tyttö säikähti tuota yliaikaiskontrolliasiaa ja rupesi pehmittelemään äitin paikkoja synnytystä varten.

Eli ei vielä Manducaa meidän perheessä, mutta katoin, että Kampin Bebesissä niitä myydään, eli voi olla että iltapäivää kohti lähden kuitenki piipahtamaan siellä. Tekee oikeesti mieli ostaa jotain vauvalle! Huutonetin Manducojen hinnat on musta aika korkeet verrattuna siihen mitä ne maksaa oikeasti, joten sen vois ostaa uutena. Ton vauvakiikun varmaan hommailen Huudosta (kiitos Jenni suosituksista, oon kuullut tosta kiikusta todella paljon hyvää myös lapsilla, joilla ei oo koliikkia), jos sinne tulee tuota vihreää väriä myyntiin. Meillä on vihree makkari, niin muutahan EI voida hyväksyä. :) Tai sen voi pyytää sitte lahjaksiki.

Näihin tunnelmiin,

K 40+5

Edit. 19.02 Menkkakivut on takasi. Kävin ostaan Bebesistä Manducan ja sain siihen superhyvän ohjeistuksen. Jee, very happy!

maanantai 20. syyskuuta 2010

Neitsyt vai vaaka?

Pari päivää vielä, niin pysyis neitsyen horoskoopissa. Torstaista eteenpäin hänestä tulee vaaka. Meikä on neitsyt, mutta ehkä vaaka vois olla tasapainoisempi ku minä. (?)

Tosiaan tänään neuvolassa sanoivat, että vauva on tosi alhaalla, pää on kiinnittynyt ja kaikki synnytykseen liittyvät asiat on siis kunnossa. Yliaikaisuus kontrollin jälkeen käynnistävät, ellei tyttönen tajua itte tulle pois aikaisemmin.

Aika alkaa käydä pitkäksi. Yritän tehdä joka päivä jotain kivaa/järkevää. Eilen sain väikkäriartikkeli nro 2 julkaisukuntoon ja lehteen menemään. Tänään kävin viimeisessä raskausjoogassa ja neuvolassa. Nyt illalla laitoin yrityksen ajopäiväkirjatiedot kuntoon. Huomenna vois vaikka leipoa vähän pullaa pakkaseen, ehkä käydä kaupungilla shoppailemassa vauvalle jotain ihan täysin turhaa... En oikeestaan oo ostanut mitään ei-järkevää, joten miksipä ei? Kyllä kai jotain kummallista vois hommata. Esim. tällanen Gracon koliikkikeinu olisi kiva (kuva www.lastentarvike.fi):



Myös Manduca olisi kiva. Tai joku ihana kantoliina... Noi vois tietty kattoa Huuto.netistäki.

Myös joku mobile kehdon yläpuolelle voisi olla ihana. Kaikkeahan voisi tietysti pyytää lahjaksi. Muttako tekis mieli vaan shopata. Kun ei voi ostaa ittelleen mitään oikein, kun mikään ei mahu. Ostin mää uuden pipon ittelle. Jee.

Että tällasta ajantappoa. :)

Neuvolassa osa 1000 00000

Taas siis siellä. Emmä mitään lukuja tähän laita, kaikki oli hyvin, sf mitta 36 ja sydänäänet jumpsutti ihan mallikkaasti. Mutta oli siellä nyt jotain mielenkiintoistakin. Elikkä jos sammakko ei suostu ulostautua torstaihin mennessä, niin sillon täytyy soitella sitte Kättärille ja varata yliaikaiskontrollia, joka sitten ajoittuu mun kohdalla joko lauantaille 25. tai todennäköisemmin maanantai 27.9. ajankohtaan (jos siis omat olot on hyvät). Ystävilläni on samantien kuulemma tuosta kontrollista sitte käynnistetty, eli erityisesti tuo 27 pvä olis hyvä, kun se on mun isoveljen synttäri. No, toisaalta toivon, että sammakko nyt tajuais vihjeen, eli tulisi ulos nätisti ilman pulinoita. Mutta jos isäänsä tuloo, niin tulee vasta viimetingassa ja sillonki unohtaa jotain jälkeensä.

Nyt surffaileen netissä, katseleen telkkaria ym. mitä viimesillään raskaana olevat naiset tekee.

K 40+4

sunnuntai 19. syyskuuta 2010

Mua on huijattu!

Eilen päivällä järkyttävä liitoskipusessio jonka jälkeen yöllä ihan mahtavia selkä- ja menkkakipukramppisupistuksia 10 minsan välein. Loppuivat kuitenki aamulla n. klo 12.00 ja sen jälkeen: NOTHING, ZIP, NADA. Eräs vaan vahingoniloisesti potkii multa kylkiluita paskaksi ja nauraa partaansa: en tuu, en tuu!

Mua on huijattu. Prkl.

Sainpa kuitenkin väikkäriartikkeli nro 2:sen lähtemään lehteen, eli JOTAIn hyvää tästä yliaikaisuudesta...

:/ K 40+3

lauantai 18. syyskuuta 2010

Äidiksi

Mua jännitttää. Se, että mun mahassa on lapsi, joka tekee musta äidin.

Kesällä olin lähdössä junaan, ja asemalla äiti työnsi mulle säkillisen eväitä mukaan matkaa varten, ilman että olin eväitä pyytänyt. Äiti huolehtii minusta vieläkin. Sanoin äidille, että en ikinä kyllä opi omalle lapselle tekemään eväitä. Vai opinko?

Luin tänään loppuun kirjan nimeltä Väkevä hauras. En ollut ajatellut, kuinka paljon lapsen syntymä muuttaa minun identiteettiäni. Minulle tulee ihan uusi rooli, jotain uutta syntyy myös minussa, muutun uudeksi. Vai onko se niin? Onko se kaikki jo minussa valmiina, onko äitiys jo tässä vaikka kenenkään äiti en vielä ole ollut?

Kiipesin eilen portaat hitaasti. En halunnut, että synnytys käynnistyy. Koska sitten paluuta tähän mitä on nyt, ei enää ole.

torstai 16. syyskuuta 2010

Sammakkoprinsessan kärryt ja masukuvaa

Tadaa tässä ne on, Sammakkoprinsessan ihan omat vaunut. Sain keväällä ystävältä ilmaiseksi Brion vaunut, joiden kuosi oli kyllä aika paha mun silmään. Näin ollen näppäränä tyttärenä pikaisesti ompelin sadetakkikankaasta uudet päällysteet, ja aika ylpeä olen! Tuleva isä sai vihdoin sprayattya nuo ratasosat ja äsken kävin pumppaamassa renkaat täyteen.



Ja nyt ystävät hyvät, mulla on pyyntö. Laitoin nämä Helistimen Tuunaa mun kärryt kilpailuun, ja toivoisinkin, että kävisitte arvostelemassa ne, jotta saisin niistä mahdollisimman paljon palautetta. Tietysti toivon, että tykkäätte, jotta voisin vaikka voittaa! :)

Nyt onkin kysymys, että MISSÄ SE VAUVA LUURAA? No masussa vielä vissiin, ainakin näiden kuvien perusteella.

37+2


39+0


Ja tänään, neuvolan virallinen LA 40+0, omien laskujen mukaan 39+6


Ressiä ei enää vauvan tulosta ole. Viimestään kahden viikon päästä synnytys käynnistetään, eli oikeastaan nyt kaikki on hyvin. Aurinkoa, hyviä kirjoja ja leffoja ja erinomaista aviomiesseuraa riittää, niin mikäs tässä on ollessa!

:) K

tiistai 14. syyskuuta 2010

Synttärit ja neuvolassa

Tänään:
- Täytin 30 v. En ehtinyt väitellä tai saada lasta ennen tätä rajapyykkiä. Damn!
- Kävin neuvolassa.
- Näin paljon vauvoja, se oli kivaa.
- Tajusin, että viimeistään 2,5 viikon päästä mulla on oma vauva. Iiks.

perjantai 10. syyskuuta 2010

Synnytystoiveista

Kävin eilen kuuntelemassa Malla Rautaparran synnytysluennon. Mielenkiintoista ja ajatuksia herättävää. Toisaalta mielestäni vähän turhan kriittistä tekstiä ensisynnyttäjien kuultavaksi.

Hyvää oli se, että mies sai olla mukana ja että luennolla käytiin hyviä tapoja lievittää kipua ja ponnistusasentoja, joissa mies voi myös auttaa. Ajatuksia herätti myös se, että asiaan voi itse vaikuttaa ja voi miettiä etukäteen toiveita, miten haluaa että toimitaan. Minulle tuli heti mieleen seuraavia asioita:

Haluan rauhaa
Haluan, että tilanne on rauhallinen, ihmiset kiireettömiä. Haluan olla Tilun kanssa mahdollisimman paljon kahdestaan. Jos opiskelija haluaa osallistua synnytykseen, hän voi niin tehdä, mutta sillä ajatuksella, että ei kysele minulta mitään vaan vain seuraa sivusta ja tarkkailee tilannetta ja antaa minun olla rauhassa. Niin, ettei musta tunnu siltä, että mun täytyy ruveta seurustelemaan kenenkään kanssa. Mies voi kommunikoida henkilökunnan kanssa, mutta mieluiten itse haluan vaan olla rauhassa omissa oloissani. Näin ollen pyrin olemaan kotona myös mahdollisimman pitkään, että saan olla rauhassa.

Haluan liikkua vapaasti ja etsiä hyviä asentoja supistuksiin
Haluan aktiiviisesti etsiä asentoja, joissa on hyvä olla ja hengittää. En halua ammeeseen, koska pelkään, etten pääse sieltä enää pois. Haluan levätä mahdollisimman paljon supistusten välillä. Ks. kohta haluan rauhaa.

Minua saa komentaa
Kätilö saa antaa minulle kivunlievitystä jos hänestä näyttää siltä, että olen liian kipeä. Itse en osaa todennäköisesti arvioida, missä raja menee. Minua saa käskyttää, otan käskyt ilolla vastaan. Haluan, että toiset johtavat tilannetta ja minä tottelen.

Haluan että Tilu auttaa minua
- hengittämään
- juomaan
- käymään vessassa
- vaihtamaan asentoa
- ponnistamaan

Haluan aloittaa ponnistamisen jakkaralta/ponnistaa jossain vaiheessa jakkaralla
Haluan ponnistaa pystyasennossa niin, että Tilu on takanani turvanani, jos tämä on kätilön mielestä mahdollista. Haluaisin ainakin kokeilla sitä yhtenä ponnistusmahdollisuutena, vaikka se ei ole välttämättä se asento, jossa vauva syntyy. Olen valmis ponnistamaan myös puoli-istuvassa asennossa, jos kätilön mielestä tilanne sitä vaatii.

Olen valmis välittömästi sektioon jos tilanne niin menee
Jos kätilö katsoo, että vauva voi huonosti, olen valmis välittömästi sektioon, ja haluan ettei asiassa viivytellä. Olen valmis imukuppiin ja muihin apuvälineisiin, jos lääkäri katsoo, että se on vauvalle hyväksi.

Ajattelin printtailla tämän listan mukaan, Tilu nämä asiat tietääkin ja olemme sopineet, että Tilu pyrkii toimimaan niin, että toiveeni toteutuu.

Mitä huonoa luennossa oli? Minun mielestäni Rautaparta kyseenalaisti pikkasen turhan kärjistetysti koko suomalaisen synnytyskulttuurin ja kätilötoiminnan. Jos lähtö oletuksena on kuitenkin se, että kätilöt ovat saattaneet nähdä jopa tuhansia synnytyksiä, oletan, että heillä on aika hyvä näppituntuma siihen, mitä tehdään ja missä vaiheessa. Ehkä tässä on myös taka-ajatuksena se, että koska itse hoidan lapsia joilla synnytyksessä jotain on mennyt todella päin persettä/tehokkaalla ensihoidolla on saatu ihmeitä aikaan, olen itse vankka sairaalasynnytyksen ja medikalisaation kannattaja. Syntymä on sekä vauvalle että äidille todella vaarallinen paikka ja sitä faktaa ei pysty millään asennoilla tai hengityksillä poistamaan. Lisäksi, minusta on aika arveluttavaa, että ensisynnyttäjiä (joilla ei ole mitäääään kokemusta synnyttämisestä) jopa provosoidaan kyseenalaistamaan tapoja, käytäntöjä ja työntekijöiden työvuosien tuomaa kokemusta, joilla kuitenkin on saavutettu maailman yksi alhaisimmista lapsi/äitikuolleisuus luvuista. Minusta se on tavallaan epäreilua sekä synnyttäjää että työntekijää kohtaan, että luodaan epäluottamuksen ilmapiiriä. Minä ainakin luotan, että siellä on ihmisiä, jotka on nähnyt satoja tai jopa tuhansia synnytyksiä ja osaavat asiansa. Ei minusta ole kiva, että heidän ammattitaitoansa kyseenalaistetaan, koska minulle tulee siitä turvaton olo. Eli ihan purematta en niellyt kaikkea, mitä Malla Rautaparta sanoi, vaikka joku pointti niissä jutuissa olikin.

Esimerkiksi hän kyseenalaisti aika rajusti kipulääkkeiden käytön. Ymmärrän sen, että kipulääkityksellä on yksilöllinen vaikutus. Epiduraalin otan mielellään, jos tilanne sitä vaatii --> voi olla ettei se auta ja että synnytys hidastuu, mutta toisaalta mahdollisuus voi olla siihen, että saan levätä ja ehkä nukahtaa supistusten välillä. Tämä luo voimia sitten siihen ponnistusvaiheeseen.

Toinen kyseenalaistaminen koski puoli istuvaa asentoa. Ymmärrän sen, että se ei ole ideaali tapa ponnistaa. Toisaalta taas siinä asennossa vauvan vointia voidaan tarkkailla parhaalla tavalla, sekä äidin välilihaa voidaan tukea. Muissa asennoissa välilihaa ei voi tukea ja vauvan voinnin tarkkailu voi olla hankalampaa.

Että tällaisia ajatuksia. Se jäi kuitenkin vielä käteen, että oikeastaan minulla ei ole enää kiirettä saada vauvaa tähän maailmaan. Nykykäsityksen mukaan kai synnytys käynnistyy silloin, kun vauva on oikeasti valmis tulemaan ulos (toki haluan, että jos menee sen pari viikkoa yli niin sitten käynnistetään) ja siksi en ole vielä synnyttänyt, koska oma pikku Sammakkomme ei ole vielä valmis tulemaan, vaan tulee sitten omassa aikataulussaan ulos. Vaikka mulla onkin tosi tukala ja tylsistynyt olo, niin ensisijaisena on se, että vauvan täytyy olla valmis tulemaan ja hän tulee siinä aikataulussa kuin haluaa, vaikka minä olisin jo nyt valmis, se ei tarkoita, että vauva vielä on valmis. Minä olen ollut valmis äidiksi jo kauan, vauvani on valmis vauvakseni silloin kun hänestä tuntuu siltä. Kyllä minä jaksan odottaa.

Ja näihin ajatuksiin pyörähtää siis rv 40, eli 39+0. Tasan viikko laskettuun aikaan. Viimeistään 3 viikon päästä hän on täällä!

keskiviikko 8. syyskuuta 2010

Pimppiin sattuu

Pimppiin sattuu. Ihanko joku pistelis sinne neuloilla. Auuuuuuu.

Jepu.

Eli maanantai ei mittään, tiistai ei mittään, keskiviikko ja torstai ei mittään, perjantai ei mittään, lauantai ei mittään, sunnuntaina ei mittään.

A bit bored? Yes.

tiistai 7. syyskuuta 2010

Neuvolassa (taas)

Kävin neuvolassa. Ei mitään uutta ja kaikki kunnossa. Sanoivat, että tule ensi viikolla uudestaan jos et ole vielä synnyttänyt.

Aamulla ripuloin, päivällä oli pahan tuntuisia supistuksia. Nyt ei mitään.

:P

maanantai 6. syyskuuta 2010

Ooh! Sain tunnustuksen!

Sain Vinkeältä Väkkyrältä palkinnon:



Lämmittipä mieltä! En ole ollut kyllä oikein beautiful viime aikoina, mutta retki on ollut niin kuoppia täynnä. Sääntöihin kuuluu, että tunnustus jaetaan eteenpäin seitsemälle ja tehdään itsestä seitsemän tunnustusta.

Moni tämän on vissiin kertaalleen saanutkin, mutta haluaisin jakaa tämän nyt ainakin Sinille, joka on mielestäni aika rohkea lukiolainen ja tuleva äiti, Poplarille, joka on nyt vaan NIIN mieletön, että ei mitään rajaa, Aliisalle jolta aikoinaan keksin, että raskaudesta voisi blogata ja jota kautta mielestäni löysin Vinkeän Väkkyrän sivustolle, Mafaldalle (salasanan takana), josta tykkään koska Mafalda on ihana ja Olivialle, joka miettii vissiin vielä bloggaago vai ei, mutta ehkä jatkaa sitä kuitenkin, koska kirjoittaa kauniisti.

Ja seitsemän tunnustusta:
1. Mielestäni Macin muotoilu on niin kaunista, etten voisi koskaan palata PChen koska ne on niin rumia. Saan miltei orgasmin, kun saan ostaa uuden Apple tuotteen pelkästään niiden muotoilun takia.
2. Olen käsityöihminen. Rakastan ompelemista, tällä hetkellä työn alla ovat imetyspaita ja uusi syksytakki. Harmillisesti katkaisin eilen neulan saumuristani, ja en omista tarpeeksi pientä kuusiokulma avainta, jotta olisin voinut vaihtaa neulan ja saada imetyspaidan valmiiksi.
3. Vihreä ja oranssi ovat lempivärejäni.
4. Koen, että tällä hetkellä kaikesta on tullut turhan vakavaa. Toivon, että pääsen piakkoin vauvan syntymän jälkeen ulos tuulettumaan. Rakastan käydä tanssimassa ihan selvinpäin. Päädyn yleensä johonkin homobaariin tai wanna-be homobaariin.
5. Josta päästään siihen, että suurin osa ystävistäni on ei-heteroita.
6. Koen itseni henkisesti 15-vuotiaaksi.
7. Työstän parhaillaan nettisivua luonnollisesta ehkäisystä. Toivon, että saan sen valmiiksi piakkoin. Valmistuessaan se tulee osoitteeseen tunnekiertosi.info

Kiitos Piuku, tämä oli kivaa!

:) K

lauantai 4. syyskuuta 2010

Ich bin eine bitch...

Ämmä, se musta on tullut tämän raskauden myötä. Tilu avautu mulle ihan täysin tuossa muutama päivä sitten, että kun ei sulle voi sanoa mitään, kun ei sua kiinnosta tai sitte sä latistat kaiken mun ilon.

... Hups.

Eka meinasin ruveta huutamaan, mutta menin sitte kuitenki itteeni.

Pillittäen yritin silitellä sitä ja sanoa, että anna anteeksi, kyllä kotonaan pitää saada puhua mitä haluaa, eikä sensuroida sanojaan, että jotenki miellyttäisi toista. Mä oon ollu NIIN tässä raskauden täyttämässä vauvahörselömaailmassa, etten oikeesti oo kuunnellu Tilua ollenkaan. Vähänkö tuli huono omatunto. Näin sitten vielä viime yönä unta siitä, että Tilu sano mulle, että mä autan sua muutaman viikon vauvan kanssa mutta lähen sitte, että en jaksa olla enää sun kanssa ja nyt erotaan. Heräsin ja hädissäni kömmin ihan Tilun viereen ja sanoin että apua, älä jätä mua.

Ihan oikeesti, mä oon ollut ihan hirveä ämmä viime aikoina. Ei mua kiinnosta ku itteni. Niinpä oon nyt ihan todella tehnyt töitä sen eteen, että kuuntelen Tilun juttuja ihan tosissaan, en latista vaan yritän kannustaa sitä. Miks ihmisestä tulee tällanen ihme minäminäminä... En halua olla yhtään näin hirviö. Mulle ei selvästi tää raskaus sovi. Täällä blogissaki mä vaan valitan.

Ton keskustelun jälkeen tietysti meillä on ollu nyt tosi paljon kivempaa. Kivempaa oikeastaan ku tosi pitkään aikaan. Ollaan höpötelty ja halittu ja puhuttu toisillemme sekavia. Ihanaa, kun on tuollainen oma Tilu, joka on niin täydellinen ja jota mä oon rakastanut jo 5,5 vuotta. Ihan siitä ensihetkestä ku tavattiin. Siihen se istu euron tuoppinsa kanssa maanantai iltana hevimestassa mun viereen, ja onneksi tajusin heti hyvän päälle. Ja nyt se on mun aviomies ja mun masussa olevan (väkivaltaisen) lapsen isä. <3

K 38+1

perjantai 3. syyskuuta 2010

Ultrassa (taas)

Ylävatsakipujen takia pääsin vielä kertalleen Kättärille ultraan. Ei mitään uutta auringon alla. Todennäköisesti joko se sappirakko tai joku hermo kipuilee. Lääkärin määräys oli siis pötköttely, hyvien asentojen etsiminen ja leffojen kattelu. :) Vauva voi erinomaisesti, ja tämän hetkinen vauvan paino on 3,6 kg. Raivotarjonta ja pää periaatteessa tarpeeksi kiinnittynyt. Paikat edelleen tiukasti kiinni. Eli vaikka onki ruvennu supistaan nytten enemmän, niin tonne kohdunkaulaan se ei ole vaikuttanut (tässä välissä vauva sitten potkasi just sinne kaikkein kipeimpään ylävatsan kohtaan, VOI LUOJA).

Tasan kaks viikkoa laskettuun aikaan. :)

torstai 2. syyskuuta 2010

Tulee kun tulee

Kaikki sanoo niin. Kai se tulee kun se tulee. Päätin ottaa viikon vapaata raskaudesta. Ensi viikon torstaina ryhdyn taas häätötoimenpiteisiin. Pysy sisällä siis siihen asti! Tämä on määräys.