maanantai 17. joulukuuta 2012

Joululoma

Ja se kolottava hirveä luikerteleva ylävatsakipu on takaisin. Kinestesioteippasin sen. Auttaa, jonkin verran. Enää 15 viikkoa. Huoh.

perjantai 14. joulukuuta 2012

Hoidosta

Tänään tuli sit se lopullinen päätös että Sammakko jatkaa hoidossa pari pvä/vko. Mulla on kuumetta ja samoin Tilulla. Kuinka ihanalta tuntu käydä nakkaan laps tarhaan kun se riemusta kiljuen juoksi kavereiden luo leikkimään ja itte sain painua takaisin kotiin ja pehkuihin. Oon jotenki ajatellut ettei Sammakkoa niin nappaa se päivökotielämä mutta kyllä se siitä vaan tuntuu diggaavan. Omahoitajakin kutsuu Sammakkoa muruksi, joten tärkeitä ovat myös aikuiset.

Jee. Yks asia vähemmän mietittävänä.

Pakko muuten hehkuttaa Sammakon taitoja. Mun 2v 2kk tytär pelaa muistipeliä!! Siis sillä on ilmiömäinen muisti ja löytää parit tosta vaan. Arvatkaa oonko onnessaan kun voin istuu sen kans alas ja pelata jotain, eikä vaan aina lukee kirjaa tai leikkiä jotain sekavaa. Myös hippa ja piilosta alkaa onnistumaan. Ihana, taitava Sammakko!

Ja osaa sanoa oikean ärrän! Puheterapeutin lapset on niiiiin eteviä!

torstai 13. joulukuuta 2012

Goodbye kaarituelliset liivit

Antaa tissien repsottaa vaan.... Kaarituet nakataan nyt mäkeen vähäksi aikaa, humanoid 2 yltää potkimaan nimittäin kylkiluihin asti. On tässä muutakin kremppaa, mutta kuuluu asiaan. Jooga aloitettu, osteopaatilla ja fysioterapeutilla käyty. Toivotaan että nämä lääkkeet puree.

Kovasti odotan joululomaa. Se alkaa ensi tiistaina, eli 2 työpäivää jäljellä. Ja loman jälkeen tehokasta työaikaa on enää kuukausi. Sijainen hommattu, viimeisimmille työtarjouksille sanottu ei (tarjottiin koulutusta toukokuussa, vaikka varsin hyvin tietävät että vauva syntyy huhtikuun alussa... Emmä nyt niin työnarkomaani ole). Kelan paperit lähtivät viime viikolla, äitiyspakkausta ei oteta kun Sammakonki kamat on niin hyvässä kuosissa. Helpottavaa jäädä pois näistä työkuvioista. Meidän ammattiryhmässä kuohuu ja kiehuu, paljon kilpailua tietystä jutuista. Yritän itse pysyä neutraalina. Ihan kiva jättäytyä ihan kokonaan pois. 2014 keväällä sitten.

Masussa ei mitää uutta. Se on iso, vähän tiellä, mutta sen kanssa pärjää. Raskaus on nyt sivuroolissa tässä mutta sille ei voi mitään. En oo ehtinyt ajatella vauvaa tai juurikaan mitään siihen liittyvää pitkään aikaan. Pelkään jostain syystä raskausmyrkytystä ja toivon että äkkiä päästäis sinne 30rv tienoille. Synnytystä en ole jaksanut ajatella. Toivottavasti lapsi saadaan hengissä ulos. En pelkää sitä. Lähinnä kauhistelen niitä alun horror kuukausia.

Sammakolla on joku helvetin en mene nukkumaan vaihe. Pitää lähteä vahtimaan tuota sängystä pois pyrkimistä. Miks ikinä me luovuttiin pinnasängystä???

perjantai 30. marraskuuta 2012

Lumimyräkkä

Tämä lumimyräkkäpäivä on ollut oikein rentouttava. Mitä nyt aamulla mies huusi mulle aamulla kun bussit ei kulkeneet ja kävin pelastamassa naapurin meidän auton ja kaapeleiden avulla. Akku oli tyhjentynyt.

Tein väikkärihommia, sitten siivosin ja kävin hakeen esikoisen tarhasta. Käytiin postista hakemassa mulle huutonetistä huutamani verhot ja tultiin kotiin. Käytiin kahdestaan saunassa tytön kanssa ja nyt dataan ja tyttö pelaa mun iPadilla. :) Että normimeininki. Perjantait on mun vapaapäiviä (lue: kirjallisia töitä, väikkäriä, siivousta...), ne on hyviä.

Keho alkaa reistaamaan. Selkä kramppaa tosi helposti jos oon staattisesti jossain. Oon ryhtynyt käymään Shantissa joogassa, joka toivottavasti auttaa. Osteopaatti on sitten seuraava osoite.

Parin päivän päästä on 100 päivää uuteen vauvaan. En tajua mitään. Tai siis kauhulla odotan, nyt on niin helppoa, olikohan tää sittenkään järkiliikku????

lauantai 24. marraskuuta 2012

Näin minä huolehdin itsestäni...

Mun piti huolehtia itsestäni. Tulos, löin pääni tosi pahasti ja nyt pötkötän peiton alla.

Nyt ei huvita oikeen mikään.

Koen kaamosmasennusta. Oon tosi heikkona. En jaksa. Samalla kiitollinen toisesta tyttörestä joka masunahan alla hyörii.

Sovin sijaiseni kans että hän aloittaa helmikuun alussa ja mä jään sitten pois. Nytkään kroppa ei jaksais enää toimia, mutta joulukuun ja tammikuun yritän sinnitellä pystyssä. No te jotka tiiätte mitä teen tajuutte varmaan. Helpotus, enää 7 työviikkoa.

Lähettäkää jotain positiivista energiaa tänne. Sille olisi käyttöä.

torstai 15. marraskuuta 2012

Rakenneultra

Kaikki hyvin. Ja töttörötöötöötööhän on pikkuinen

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

tyttö!!!!!

Ultrakuvat oli niin suttuisia että niitä on turha laittaa. Mutta siis kaikki ihan superhyvin ja nyt vaan masunkasvatuspuuhiin!

lauantai 10. marraskuuta 2012

perjantai 9. marraskuuta 2012

Sannoinko?

Että tässä raskaudessa ei menty sikiöseulontoihin. Tai siis normiultrat tuli mutta veriseulaa ei otettu. Ei tntunut tarpeelliselta. Viime raskaudessa jo käytiin se prosessi läpi oitkän kaavan mukaan ja päädyttiin siihen että tässä raskaudessa ei moista huolenaiheuttajaa haluta kokea. Tosin tilanne vois olla huomattavasti erilainen jos Sammakolla olis sitten ollut jotain. Mene ja tiedä.

Viikko rakenneultraan aikaa. Lähinnä mua kiinnostaa onko se poika vai tyttö joka siellä mua muksii, mutta toki siinä on niitä muita asioita mitä pitää ottaa huomioon myös. Esim, että miten sydän toimii yms. Joinain päivnä kehittelen itselleni paniikkia, toisina ajattelen että tuli mitä tuli, kyl me kestetään. Ja pääsääntöisesti olen niin työrekan alle jäänyt etten ajattele yhtään mitään.

Omakotitalo+väitöskirja+iso työhanke omien normitöiden päälle+uhmis+raskaus=ressiä pukkaa. Tähän mneenssä on kaikki mennyt ihan suunnitelmien mukaan mutta kun kuulin että yliopisto oli poistanut mun opinto oikeudet ja tajuttiin että meillä oli mennyt yli 3000l lämmitysöljyä viime talvena alkoi vähän hikeä pukkaamaan. Joskus arki musertaa, mutta pyrin olemaan positiivinen. Luojan kiitos kroppa kestää tän raskauden yllättävän hyvin ja toivon siis että porskuttelen iloisesti duunissa äippikselle asti. Meidän taloudelliselle tilanteelle se tekisi valtavan hyvää. Mut luojan kiitos mulle tulee myös veronpalautuksia. Ihan reippaasti, siis jos tää korttitalo alkaakin kaatua.

Mut nyt kello on taas luoja tietää mitä ja pitää yrittää taas saada vähän lisää unta. Maanantaina onkin sitten raskauden puoliväli. En sano että aika on lentänyt koska näin ei ole käynyt. Masu on ihan iso jo, yritän napata siitä kuvan kohta muistoksi.

B)

 

perjantai 2. marraskuuta 2012

Esikoinen tarhassa vai ei?

Ihan kamala pohdiskelun paikka. Jääkö Sammakko osa-aikaisesti hoitoon kun Humanoid2 synty.

+ mulle mahdollisuus nukkua ja muutenkin iisimpää

+ ei tarvi keksiä tekemistä ja seuraa sammakolle

 

- pääkaupungin lastenhoitotilanne surkea, vienkö jonkun enemmän tarvitsevan paikan?

- mulla on mummo joka voi tulla auttamaan

- päivähoito maksaa

- en mitenkään ole kiintynyt hoitopaikkaan eikä Sammakkokaan

- aamulla pitää jaksaa raahata se hoitoon

Mitä teen, vinkkejä? Mieluiten ei-tuomitsevia.

keskiviikko 31. lokakuuta 2012

Se liikkuu sittenkin!

No nyt tulee ihan kunnon liikkeitä, niin voin taas jotenkin olla huojentuneempi. Toissapäivänä en ollut klo 17 mennessä tuntenut yhtään liikettä ja illallakaan en saanut vauvelia liikkeelle. Olin ihan varma et nyssekuoli. Mut tänään ja eilen on taas tuntunut sen verran jytkettä että eiköhän tämä tästä.

Mutta... musta tuntuu että mua vähän supistaa. Lepäilin sängyllä ja tuli inhottava kiristävä fiilis massuun. Ei hyvä, pakko on sinnitellä mahdollisimman pitkään töissä. (Lue: seuraavat 4kk... :( ) Tätä yrittäjän arkea.

sunnuntai 28. lokakuuta 2012

Paniikki

Mitä jos kaikki onkin päin prsettä? 3 viikkoa vielä pitää kärvistellä rakenneultraan. Ja uni ei taaaaaskaan tule.

Vtuuuuuuuuuu.

torstai 25. lokakuuta 2012

Huumoria unettoman yön jälkeen

tänne oli tultu hakusanoilla "rapsutteli sut uneen"

Ja
miten olla maailman paras tyttöystävä
1

buahaa

No maailman paras tyttöystävä ollaan silleen ku mä oon. Että se on ihan helppoa. Tuosta uneen rapsuttelusta en nyt tiiä sitten enempää mutta jos rapsuttelee sen poikaystävän uneen niin ehkä sitten on maailman paras tyttöystävä.

Juu on väsynyttä meininkiä mutta mitäpä muuta 4h unilla vois vaatia?

keskiviikko 24. lokakuuta 2012

Minä saan toisen vauvan

Siis uskomatonta. Minä saan toisen vauvan. Ja sain tänään kuulla että yksi tosi hyvä ystäväni saa kanssa vauvelin muutaman kuukauden meidän jälkeen. Tulee huippu äippis kun on kavereita samaan aikaan lomalla. Jeeee!

lauantai 20. lokakuuta 2012

Valmistautumista

Käytän päivästäni nykyään parikyt minuuttia (eli tunnin) vauva/odotus/odotuksen odotus blogien selaamiseen. Joku minussa yrittää valmistautua ilmeisesti siihen, että keväällä meillä on taas käärö.

Olen parhaillaan briteissä käymässä ja piipahdin babygapissä. Uudelle vauvalle löytyi pieni pusero ja sukkia. Sammakolle pipo ja pikkareita. Ostan vaatteita jo kahdelle lapselle.

Minusta tuntuu että tämä vauva on poika. Hän on ryhtynyt liikkumaan nyt oikein urakalla ja joka päiä saan pieniä muistutuksia hänen olemassa olostaan. Se on kivaa. Ehkä vähän outoa samalla. Sisälläni on toinen ihminen.

Miten rakkautta jaetaan kahdelle lapselle? Vai tuplaantuuko se? Rakastan Sammakkoa niin valtavasti että miten rakkautta riittää toiselle?

Minun lapseni. Kaksi. (Ei enempää, kiitos vaan.)

tiistai 16. lokakuuta 2012

Viikot vierii

Siis viikko 17 jo. Eiku enkö mä oo jo pidemmällä. Oho enpä oo muistanut koko raskautta koko päivänä. Eikö mun äitiysloma vois jonalkaa. Millon se rakenneultra on?

Kaikenlaista. Tänään meen ihotautilääkärille. Kasvojen iho on joutunut ihan hirveeseen kuivuuteen. Toivotaav valohoitojaksoa. Tietty liput kanarialle olis paras, mut ehkä se allergiasairaalan suppikin käy.

perjantai 12. lokakuuta 2012

Liikkeet

Ekat vauvan liikkeet on bongattu. <3 p="p">
Kävin myös neuvolassa ja vauvan sydän jumpsutti kuin juna menemään. Huhhelpotus. :)

perjantai 28. syyskuuta 2012

Jotain kivaa

Olot on mitä on. Mut jotain kivaakin voisi kirjoittaa.

Oon onnellinen. Pääasiallinen onni tuli tämän päivän veronpalautustiedoista... Ja siitä että mun äiti ja Tilu huolehtii musta tällä hetkellä tosi hyvin. Ja mä tein pihahommia ja nautin syysauringon pilkahduksesta.

Katoin muutaman jutun synnyksestä internetistä. Ne pisti mut itkemään. Et uudestaan koen sen, maailman mullistuksen. Pelottavan ja samalla katkeransuloisen itsensä menetyksen. Kunnes taas saan itteni takaisin.

Mulla on kyllä kaikki aikasen hyvin. Paitsi että närästää. Sano pessimisti;)

tiistai 25. syyskuuta 2012

Totaali unettomuus

Voi jumalauta. Mä en enää nuku. Viime yönä sitten purskahdin lopuksi itkuun, pakotin miehenkin valvomaan kaverina ja olin aivan raivona. Aamulla töihin. Ja kun mä en todellakaan ole mikään työläinen vaan yrittäjä, niin mulla ei ole just nyt varaa jäädä työstä pois. Että olkaa onnellisia työntekijät, voi millon vaan jäädä saikulle hyvällä omalla tunnolla...

No duunit tuli hoidettua puolisumussa, mutta voi mä TOIVON että tämä yö ei ole yhtä valvoskelua. Mä en jaksa, viikonloppuna olisi tytön 2v synttäritkin ja mulla ei ole mitään energioita ryhtyä täällä siivoileen ja laittamaan mitään paikkoja kuntoon. Yritin ehdottaa että bileet pidettäis jossain muualla. Katotaan saanko vastakaikua.

Että tällasta masistelua täällä. Pääsis jo äippikselle...

tiistai 18. syyskuuta 2012

Neuvolalääkäri

Aika hanurista koko käynti mut sydänäänet kuulu. On se välillä vaan niin uskomatonta kuinka välinpitämätön lääkäri voi olla. Onneksi on aina se tuttu, mukava, yksityinen gyne jos tulee hätä.

Alkuraskauden pahoinvointi näyttää nyt oikeesti hellittäneen. Tosin viime yönä nukuin aika huonosti joten oon ollut ihan pysäkillä koko päivän. Mut muuten on olo niinku mitään ei olis menossa. Kiva juttu.

Ja Sammakko on oppimassa muuten potalle. Lahjoin sen karkilla ja keksillä. Hyvin näyttää motivoivan. Lapsenkasvatuksen abc on uhkailu, lahjonta ja kiristys.

torstai 13. syyskuuta 2012

Nt-ultra

11+3

Niskaturvotus: 1,0

Aivot: on

Työnimi: Meri-Leijona

lauantai 8. syyskuuta 2012

Omg

Voi tsiisus. Taas paniikki. Siis herrajumalasentäänmitämäoonmennyttekemään. Toinen lapsi. Niinku tossa yhdessä ei olis jo tekemistä kerrakseen. On tämä vanha omakotitaloki mitä pitäis remontoida. Ja energiaa on tasan nolla. Eilen oli tosi ahistava raskausoirepäivä. Makasin klo 16-21 sohvalla voiden pahoin. Jumaleissön toivon että nuo olot jäis jo taakse. Mut vielä 2-3 viikkoa.

Masu näkyy. Ihmiset kattoo mut ei vielä uskalla kommentoida. Senki aika tulee. Ens viikko on 12 rv. Sen jälkeen sitte kmriskit alkaa olla aika nollissa ja seesteinen keskiraskaus voi alkaa.


Haja-ajatuksia nyt vaan. Muuta en nyt jaksa miettiä.

torstai 6. syyskuuta 2012

Tekee mieliii....

Balsamiviinietikkaa, voisin juoda sitä suoraan pullosta.

Kotletteja.

Vuohenjuustoa.

Viinirypäleitä.

Aamupalajuustoa.

Suolakurkkuja.

Aaaaaaah....

tiistai 4. syyskuuta 2012

Kansalainen

Tänään kävi hassusti. Yksi 10v asiakas potkas mua lujaa vatsaan. Sattu ihan hlvetisti ja säikähdin kunnolla. Mietin hetken mitä teen mutta sitte oli pakko luovuttaa ja mennä käymään gynellä. Siellä oli pieni uusi kansalainen, sydän löi ja vastasi viikkoja 10+5 eli ihan aikataulussaan.

Kun pääsin kotiin niin ultra-ajat oli tulleet. Nt ultra on ens viikon torstaina eli meni reilu satanen nyt vähän huvitteluun, mutta toisaalta oman mielenrauhan takia näin oli parempi. Mutta siis jee! Meille tulee toinen vauveli!!!!!!

sunnuntai 2. syyskuuta 2012

Ei mitään uutta länsirintamalla

Eipä juuri mitään tapahdu. Olen raskaana, voin hyvin ja huonosti. Tän toisen mukulan odotus ei taida olla yhtä hohdokasta kuin ekan.

Ultra-ajat ei oo vielä tulleet.

torstai 30. elokuuta 2012

Neuvolassa ja muutakin

Mä kävin neuvolassa tiistaina. Vantaalla on 3 neuvolalääkärin tarkastusta (!), mut noista viimenen mulla on sitten Kättärillä, kun on takana se sektio. puhuttiin myös siitä, että kun mulla viimeksi sektion jälkeen meni iho hirmu huonoksi, että saan sitten allergiasairaalaan lähetteen valohoitoon, jos tilanne on taas sama. Lisäksi muuten haluavat nähdä kuukauden välein. Helsingissä muistaakseni oli viikolla 9+ eka neuvola ja toinen vasta sitten rakenneultran jälkeen.

Olot on parantuneet nyt onneksi, ei ole enää niin hirveesti kuvotusta, väsyttää kyllä ja palelee edelleen. Paska luistaa vaihtelevasti... Välillä tulee paniikki, että onkohan kaikki hyvin kun olot on kuitenkin selvästi parantuneet, mutta yritän olla luottavaisella mielellä. En oo saanut vielä ultra-aikoja, neuvolantäti lupasi faksata mun paperit ja sanoi, että loppuviikosta ne pitäisi tulla. Tällä kertaa ei mennä downveriseulaan. Viimeksikin se hälytti turhaan, joten jos niskaturvotus ei oo mitään megaluokkaa niin sitten olemme vaan ilosia. 4d ultraan mennään kuitenkin sitten kattomaan paikat tosi tarkkaan.

Töissä suurin osa on arvanneet, osa asiakkaistakin. Ärsyttää, jos kaikki ei ookkaan hyvin. Vaan mitä tälle paisuneelle pötsille voi. Erityisesti illalla on kyllä niin turvoksissa että ei ole mitään epäilystä miten tässä ollaan.

No nyt pitää syödä jotain (taas). Muuten menee tilanne etomisen puolelle.

lauantai 25. elokuuta 2012

:/ :)

Tälläsia ne olot on. Yhtenä hetkenä ihan ok, toisena ihan hanurista. Ruoka auttaa välillä huonoon oloon, välillä pahentaa tilannetta entisestään. En muista että Sammakosta tällaista etomisen tunnetta olisi ollut. Väsynyt olin, ja paleli. Nyt ei väsytä, mutta palelee kyllä.

Ihan kamalasti on ruvennut hirvittämään se fakta, että noita on kohta kaks. Herranjumala, miten hlv... mä selviän. Miten ekaki selviän siitä synnytyksestä, saatikka siitä sen jälkeisestä vauvakoomasta? Apuaaaaaaa... Eipä tullut tätä ajateltua silloin vauvakuumeisena ilman ehkäisyä pannessa. Onneksi, voi onneksi, mun äiti on muuttanut nyt lähemmäksi meitä niin voin ajatella että mulla on apua. Onhan toki miehestäkin, mutta kyllä tässä käsipareja kaivataan.

Keskenmenonpelko on oikeastaan tällä hetkellä aika olematon vaikka ekaa ultraa jännitänkin. Siihen on nyt noin kolme viikkoa jotka voin ihan hyvin odottaa. Tälläkin kertaa kävi niin että olen liian raukkis mennäkseni ar-ultraan. En yksinkertaisesti halua vielä kohdata todellisuutta.

Töissä kuulemma oli jo kyselty, että oottaako se Katjusha. Päätin että kerron sit ultran jälkeen. Mut tästä pötsistä ei voi kyllä erehtyä. Toki yritän peitellä tätä vielä, mut vaikeaa se ajoittain on.

Näinpä näin.

maanantai 20. elokuuta 2012

Ei tarvi pohtia

Etoo etoo etoo etoo etoo etoo etoo.

Väsyttää.

Etoo.

Olisinkohan vaikka raskaana.

Etoo etoo etoo.

Siinäpä ne. Päällimmäiset. :/

lauantai 18. elokuuta 2012

Olot vaihtelee, mieli vaihtelee

En mennyt sinne arultraan. Vielä. Tilu lähti pohjoiseen niin jos saan huonoja uutisia olis varman aika oleellista että olis puoliso tukemassa.

Olot vaihtelee. Iltapäivällä iskee yleensä pahin meininki. Korjaantuu salmiakilla ja energiajuomalla. Niinku Sammakonki odotuksessa. Nälkä on kova. Mut muuten ei oo mitään, paitsi että pötsi on oikeesti raskaana olevan näkönen jo. Ääh, nukkumaan.

Ainiin, tilu ja sammakko on koko viikon pois. Toisaalta ikävä, toisaalta ihan mahtavaa olla yksin!

lauantai 11. elokuuta 2012

Hitto että tekis mieli!!

Mennä sinne varhaisultraan. Maanantaina viimeistään siellä pitäisi näkyä mikä on tilanne. Mua niin harmittaa että tuttu gyneni Femedassa ei vastaanota ollenkaan tällä viikolla. Jos hän olis ollut töissä, olisin jo varannut ajan. Tällä hetkellä tunteet vaihtelee niin laidasta laitaan. Nyt on ollut pari päivää taas olot ihan normaaleja, mitä nyt illalla palellut ja ollut väsynyt olo. Mut muuten olo ihan ok. Nälkä on kova oikeastaan jatkuvasti. Ihan jatkuvasti.

Mitä mä teen?????? Siis on niin helvetin epävarma olo. Kaikki on ihan ok. Ei oo mitään verenvuotoja eikä mitään, mutta edelleen olo, että eihän tää voi olla totta eikä tää voi olla näin helppoa. :/ en tiiä. Tekis mieli mennä sinne varhaisultraan.

perjantai 10. elokuuta 2012

Vaihtelevia oloja

Nyt on aika vaihtelevia oloja. Pari päivää on yrjöttänyt, tänään normaalimpi olo, paitsi että palelee edelleen, mut niin se taisi olla että Sammakostakin tilanteet vaihteli aluksi paljon.

Oon yh:na Sammakon kanssa tämän viikonlopun kun Tilu lähti kiipeilyreissulle. Yritän keksiä tekemistä ja pysyä reippaana. Vähän on pelko että mitä jos tulee ihan kamalat olot ja rupeen huutamaan Sammakolle. No, onneksi iPadissä on lasten areena ja aina voi laittaa pikku kakkosen pyörimään.

tiistai 7. elokuuta 2012

Palelee

Palelee. No ei mitään uutta, oonhan raskaana.

Nyt on taas mietinnässä se, että meniskö siihen varhaisultraan. Haluttais mennä, mutta toisaalta, onko siitä mitään iloa? Tai on varmasti, mutta eihän se tavallaan takaa mitään. Tuntuu vaan tosi pitkältä ajalta odotella vielä kuukausi sinne nt-ultraan. Mutta pitäähän tässä kuitenkin odotella vielä se n. 8 kk ennenku vauveli syntyy... Äh en tiiä.

Oon jotenkin tottunut nyt siihen, että olen raskaana. Ja jotenkin viime viikon keskenmenopaniikin jälkeen oon aika luottavaisin mielin tässä matkassa. Sain kaverilta muuten jo tuplarattaatkin. Phil&Tedsien sportit, vanhat ja huonossa kunnossa, mutta maksoinki niistä vaan 20 e. Hullua että on jo ne rattaat, mutta toisaalta, kyllähän niille jokatapauksessa käyttöä tulee, vaikka ei nyt tätä vauvaa kotiin asti saataiskaan.

sunnuntai 5. elokuuta 2012

Oireet voimistuu

Eilen ja tänään on tullut päivällä pahoinvointikohtaus joka on johtanut päiväuniin. Tunteet menee melkosta vuoristorataa. Mutta keskenmenonpelko on väistynyt, ainakin hetkeksi. Eiköhän tästä vauva synny.

 

Luin Anna-Leena Härkösen Onnen tunti kirjan. Oli aika heviä shittiä tällaselle hormonihirviölle. Tuli kyllä monenlaisia tunteita äitiyttä kohtaan. Ihanaa että on tuo tirppanen, joku osa ainakin mun naiseudesta olis jäänyt kokematta ilman tuota Sammakonpoikasta.

 

Huomenna alkaa työhommien virittely. Viime viikon alussa tuntui vielä etten halua takas töihin, mutta nyt alkaa selvästi jo kotona roikkuminen riittää ja tekee mieli hommiin. Loma on tehnyt selkeästi tehtävänsä. Kivvaa.

torstai 2. elokuuta 2012

Maha turvoksissa

Siinäpä se ainoa kunnon raskausoire. Maha on järkyttävässä turvotustilassa, jouduin hakeen jo yhdet mammisfarkut alakerrasta, eihän tästä muuten mitään tule! Ei mahdu tiukimmat farkut ilman että sattuu. Arvelin siis että pidetään nyt sitten urakalla näitä äitiysvaatteita. Mutta muistaakseni Sammakostakin ekat äippäfarkut tuli laitettua päälle joskus viikolla 6+.

Sain kuulla tänään että yksi mammakerholaisistani (joka asuu vielä kaiken kukkuraksi ihan tuossa lähellä) plussasi myös. Päällimmäisenä ajatuksena oli ilo siitä, että mahtavaa, on kaveri sitten äippiksellä. Mutta toisaalta, jos tää nyt meneekin jotenkin mönkään, kiva katsella kun toinen hehkuu raskautta ja itte suree. No, en ajattele sitä sen enempää. Syyskuussahan tuon sitten tietää.

Sammakko aloitti tänään tarhan. Voi nyyhkis. No se on siellä vaan nyt tämän aamupäivän, käyn sen hakemassa ruualta pois. Tuon sen kotiin nukkumaan. Ihan hirveää luopua lapsesta tällä tavalla. Tunteet seilaa laidasta laitaan. Mutta toisaalta neiti oli niin iloisena kun eilen käytiin siellä vaan leikkimässä. Ja nytkään ei oo mitään puhelinsoittoa tullut että olisi jotenkin huonot tunnelmat. Luopuminen on vaan niin vaikeaa... Minun pikkunen tyttö. Se on niin ihana. Eilenkin se sanoi minulle: "minä oon prinsessa, äiti on prinsessa ja isä on prinsessa". Repesin ihan totaalisesti sillä toi viimeinen lause pitää niin paikkansa... :D

maanantai 30. heinäkuuta 2012

Soitin neuvolaan...

Soitin, kun kuulin että ajat on kortilla. Sovittiin eka neuvola elokuun loppuun rv 9+1 (omien laskujen mukaan). Siihen on (pieni) ikuisuus.

Kerroin mammapalstallekin, tarvin vertaistukea.

Pötsi on TURVOKSISSA. Näytän lähinnä lihavalta.

Tänään olis niin tehnyt mieli mennä nukkuun kun Sammakko nukahti, mutta päätin, että en mee vaan teen kotihommia ja sain itseasiassa tosi paljon kaikkea aikaiseksi. Nyt pitäis katsoo vähän väikkäriasioita, mutta tässäpä sitä nyt pyöritellään näitä raskausajatuksia vaan päässä.

Noh, nyt mä meen.

Paniikkia ja ei

Ääh. Siis nyt on nähty eka keskenmenouni, on oltu paniikissa koko asiasta, sitten tein fyysisesti aika raskaita juttuja tänään. Ja kyllä, edelleenkin olen raskaana, ja ei, ei ne menkat ole alkaneet. Jälleen pohdin varhaisultran mahdollisuutta, mutta sitten taas yritän ajatella niin ettei se ultra mitään muuta ja nyt haluan nauttia seuraavat 7 viikkoa raskaudesta.

En oo vielä soittanut neuvolaan. Arvelin odotella vielä viikon.

Kaipaan vertaistukea. Kattelen nettipalstoja sillä silmällä, pitäiskö kirjoitella. Mutta sitten taas en jotenkin osaa. Esikon odotuksen aikana mulla oli oma mammakerho joka toimii edelleen. Siellä on useita toisen lapsen odottajia, ja jo toisen saaneita, mitta jotenkin en heille vielä uskalla tulla kaapista ulos. En tiedä mikä mättää, mutta tuntuu huonolta ennusteelta kirjoittaa sinne että tässä sitä nyt ollaan.

Päivisin oon unohtanut oikeastaan koko asian. Vasta näinä pimeinä yön hetkinä surffaan netissä etsien vertaistuka, kokemusta. Toivoen että tää eka kolmannes olisi äkkä ohi ja oltas saatu jo ultrasta hyviä uutisia. Samalla panikoin sitä että raskausoireita ei juurikaan oo. Mutta ei niitä ollut Sammakostakaan näillä viikoilla. Hyvä että tuli kirjoitettua blogia, täältä näkee että 6+0 viikosta eteenpäin oli väsy jä kylmä. Että sitä odotellessa. Päätin että jos ei tuu mitään oireita sillä viikolla niin sit meen sinne ultraan. Kääks, aika kulu vähän nopeemmin!!!

 

torstai 26. heinäkuuta 2012

Rento fiilis

Ei muutako että on tosi rento fiilis eikä vielä mikään huono olo. Toivotaan, rukoillaan, että tämä kestää sinne vauvan syntymään asti.

Tuntuu aivan hämmentävän oudolta olla raskaana. Tai siis ihan ällistyttävän outoa. Siis mä en tajuu ollenkaan, vaikka suussa maistuu pska, röyhtäilen kuin pieni sika ja kohtua nipistelee. Oon muuten huomannut sen, että synnytyksen jälkeen tuo kohtu on paljon herkempi. Tunsin ovulaatiot tosi selkeänä jomotuksena (yöllä jopa heräsin ovulaatiokipuun). Nyt myös selkeesti tunnen paremmin että kyllä siellä ainakin jotakin on tapahtumassa.

Jotenkin ihan sikamaisen rento olo. Mut kai se pessimisti yrittää mun takaraivossa hakata että älä nuolase ennenku tipahtaa. Mut sitten taas samalla, mul on sellanen olo niinku ekassakin raskaudessa, että ihanaa ettei tarvi laskea ovulaatiopäiviä eikä tarvi suunnitella milloin kellistän miehen tuonne.

Katsoin tänään yle areenasta "kymmenen kirjaa vallasta" jossa oli juttua mun aivan lemppari kirjasta Margaret Atwoodin orjattaresi. Siinä oli paljon ajateltavaa äitiydestä; yksi haastateltavista oli vapaaehtoisesti lapseton, lisäksi puhuttiin siitä kuinka valtio "vaatii" lapsia. Niinkai. Mä ainakin ihan itte vaadin näitä lapsia... :D Mut kyllä kai ne ihan kivoja valtiollekin on, lisää veronmaksajia. Lisäksi siinä oli jännä toteamus, että aina kun joku poliitikko/valtionpäämies puhuu lapsien tekemisestä, se on yleensä mies. Muistanette varmaan Mikko Alatalonkin rakasteluvapaat. Vai oliko ne Tommy Tabermannin idea? Naiset siitä harvemmin vaalipuheissaan huutelee.

Mulle tuli sitä paitsi ihan villi idea. Mitä jos menisinkin heti sen äitiysvapaan jälkeen töihin, ja Tilu jäiski lasten kaa syksyksi kotiin. Mun duuni on tosi vapaata, joten hyvin voisin silti esim. imettää. No eiköhän se unideprivaatio hakkaa nämä ideat musta taas ulos. Mut siis jos ei mitään mullistavaa tapahdu, mä oon heti tammikuussa 2014 takaisin tikkana töissä. Niina Mikkola voi sitten paheksua mua. No, onneksi mulla on The Mummo, joka lupasi tämän pikkukakkosenkin huoltaa parivuotiaaksi kotona. :D

Viikonloppuna kaverin häät johon mennään soittaan rokkia. Mun raskauksiin liittyy aina seuraavat asiat: loma, joku menee naimisiin ja mä oon soittamassa niissä ja en voi juoda viinaa ja jään heti kavereille kiinni, lisäksi Tilun veli muuttaa ja niillä on tuparit, jossa jään sitten kiinni myös sukulaisille. Että näin.

Pitäsköhän todeta jotain Sammakosta. Sammakko tykkää uimisesta ja lempibiisi on Chisun kohtalon oma, koska siinä on se kohta joka menee "hei kohtalooo, oon ISO TYTTö joo, ja mä tiedän seeen kenen oon tai en." Koska Sammakkohan on omasta mielestään erittäin iso tyttö. Sammakko puhuu paljon, nyt tulee 4-5 sanaisia lauseita, se yrittää selvittää asioitaan ja kertoa mitä sille on tapahtunut. Paljon on sanamuunnoksia (esim. saisinko --> ansi), eli mä tajuun paremmin ku muut mitä Sammakko kertoo. Se on mun lempityttönen.

Tää muuten tää kaveri ketä mä ootan on kans tyttö. Sano mun sanoneen. Hyvää yötä!

sunnuntai 22. heinäkuuta 2012

Kuinkassittenkävikään

Kun jätin tämän foorumin n. 1v 10kk sitten, olin tullut juuri esikoisen äidiksi. Ja mitässitten. Lyhyestä virsi kaunis:

- 5kk unideprivaatio kunnes tajuttiin että Sammakolla on maitoallergia

- töihin paluu kun Sammakko oli 9kk

- ihanan työntäyteinen vuosi, nautin työssäköyvän äidin roolista

- oma äitini eli the Mummo hoisi Sammakkoa kotona

- vauvatoive 12/12

- kiroilua, pettymystä kevään lopulla, onnea kuitenkin esikoisen taidoista

- kesäloma alko, plussa tuli heti siitä kierrosta

Nyt on kuitenki aika pöllämystynyt olo. Mun reaktio oli mieltön keveä hymy ja 3 tunnin surffaushetki netissä liittyen tuplarattaisiin. Vähän aikaista joo myönnän. Äidille soitin heti, muutamalle läheiselle mammakaverille kerroin myös. Sovittiin Tilun kanssa että kerrotaan hänen vanhemmilleen muutaman viikon päästä.

Nythän on vielä n. 10% keskenmenon riski, mutta tiiättekös mitä. En aijo yhtään ressata. Luojan kiitos päästiin edes hetkeksi siitä pakkonaimisesta eroon ja voin hengähtää.

Oirelistassa on närästys (kuten myös Sammakon kohdalla) ja kohdunnipistykset.

Ja nytten sit vaan kauhulla odottamaan sitä parin viikon päästä alkavaa ekan kolmanneksen koomaa. Mutta bring it on, kyllä meikä kestää!Mahtavuutta! Oon paksuna!!!

 

8kk odotuksen odotus...

..päättyi tänä aamuna klo 04.30 positiiviseen raskaustestiin. Humanoid 2 saa siis tulla. Tervetuloa kaikille uusille ja vanhoille!!