torstai 30. elokuuta 2012

Neuvolassa ja muutakin

Mä kävin neuvolassa tiistaina. Vantaalla on 3 neuvolalääkärin tarkastusta (!), mut noista viimenen mulla on sitten Kättärillä, kun on takana se sektio. puhuttiin myös siitä, että kun mulla viimeksi sektion jälkeen meni iho hirmu huonoksi, että saan sitten allergiasairaalaan lähetteen valohoitoon, jos tilanne on taas sama. Lisäksi muuten haluavat nähdä kuukauden välein. Helsingissä muistaakseni oli viikolla 9+ eka neuvola ja toinen vasta sitten rakenneultran jälkeen.

Olot on parantuneet nyt onneksi, ei ole enää niin hirveesti kuvotusta, väsyttää kyllä ja palelee edelleen. Paska luistaa vaihtelevasti... Välillä tulee paniikki, että onkohan kaikki hyvin kun olot on kuitenkin selvästi parantuneet, mutta yritän olla luottavaisella mielellä. En oo saanut vielä ultra-aikoja, neuvolantäti lupasi faksata mun paperit ja sanoi, että loppuviikosta ne pitäisi tulla. Tällä kertaa ei mennä downveriseulaan. Viimeksikin se hälytti turhaan, joten jos niskaturvotus ei oo mitään megaluokkaa niin sitten olemme vaan ilosia. 4d ultraan mennään kuitenkin sitten kattomaan paikat tosi tarkkaan.

Töissä suurin osa on arvanneet, osa asiakkaistakin. Ärsyttää, jos kaikki ei ookkaan hyvin. Vaan mitä tälle paisuneelle pötsille voi. Erityisesti illalla on kyllä niin turvoksissa että ei ole mitään epäilystä miten tässä ollaan.

No nyt pitää syödä jotain (taas). Muuten menee tilanne etomisen puolelle.

lauantai 25. elokuuta 2012

:/ :)

Tälläsia ne olot on. Yhtenä hetkenä ihan ok, toisena ihan hanurista. Ruoka auttaa välillä huonoon oloon, välillä pahentaa tilannetta entisestään. En muista että Sammakosta tällaista etomisen tunnetta olisi ollut. Väsynyt olin, ja paleli. Nyt ei väsytä, mutta palelee kyllä.

Ihan kamalasti on ruvennut hirvittämään se fakta, että noita on kohta kaks. Herranjumala, miten hlv... mä selviän. Miten ekaki selviän siitä synnytyksestä, saatikka siitä sen jälkeisestä vauvakoomasta? Apuaaaaaaa... Eipä tullut tätä ajateltua silloin vauvakuumeisena ilman ehkäisyä pannessa. Onneksi, voi onneksi, mun äiti on muuttanut nyt lähemmäksi meitä niin voin ajatella että mulla on apua. Onhan toki miehestäkin, mutta kyllä tässä käsipareja kaivataan.

Keskenmenonpelko on oikeastaan tällä hetkellä aika olematon vaikka ekaa ultraa jännitänkin. Siihen on nyt noin kolme viikkoa jotka voin ihan hyvin odottaa. Tälläkin kertaa kävi niin että olen liian raukkis mennäkseni ar-ultraan. En yksinkertaisesti halua vielä kohdata todellisuutta.

Töissä kuulemma oli jo kyselty, että oottaako se Katjusha. Päätin että kerron sit ultran jälkeen. Mut tästä pötsistä ei voi kyllä erehtyä. Toki yritän peitellä tätä vielä, mut vaikeaa se ajoittain on.

Näinpä näin.

maanantai 20. elokuuta 2012

Ei tarvi pohtia

Etoo etoo etoo etoo etoo etoo etoo.

Väsyttää.

Etoo.

Olisinkohan vaikka raskaana.

Etoo etoo etoo.

Siinäpä ne. Päällimmäiset. :/

lauantai 18. elokuuta 2012

Olot vaihtelee, mieli vaihtelee

En mennyt sinne arultraan. Vielä. Tilu lähti pohjoiseen niin jos saan huonoja uutisia olis varman aika oleellista että olis puoliso tukemassa.

Olot vaihtelee. Iltapäivällä iskee yleensä pahin meininki. Korjaantuu salmiakilla ja energiajuomalla. Niinku Sammakonki odotuksessa. Nälkä on kova. Mut muuten ei oo mitään, paitsi että pötsi on oikeesti raskaana olevan näkönen jo. Ääh, nukkumaan.

Ainiin, tilu ja sammakko on koko viikon pois. Toisaalta ikävä, toisaalta ihan mahtavaa olla yksin!

lauantai 11. elokuuta 2012

Hitto että tekis mieli!!

Mennä sinne varhaisultraan. Maanantaina viimeistään siellä pitäisi näkyä mikä on tilanne. Mua niin harmittaa että tuttu gyneni Femedassa ei vastaanota ollenkaan tällä viikolla. Jos hän olis ollut töissä, olisin jo varannut ajan. Tällä hetkellä tunteet vaihtelee niin laidasta laitaan. Nyt on ollut pari päivää taas olot ihan normaaleja, mitä nyt illalla palellut ja ollut väsynyt olo. Mut muuten olo ihan ok. Nälkä on kova oikeastaan jatkuvasti. Ihan jatkuvasti.

Mitä mä teen?????? Siis on niin helvetin epävarma olo. Kaikki on ihan ok. Ei oo mitään verenvuotoja eikä mitään, mutta edelleen olo, että eihän tää voi olla totta eikä tää voi olla näin helppoa. :/ en tiiä. Tekis mieli mennä sinne varhaisultraan.

perjantai 10. elokuuta 2012

Vaihtelevia oloja

Nyt on aika vaihtelevia oloja. Pari päivää on yrjöttänyt, tänään normaalimpi olo, paitsi että palelee edelleen, mut niin se taisi olla että Sammakostakin tilanteet vaihteli aluksi paljon.

Oon yh:na Sammakon kanssa tämän viikonlopun kun Tilu lähti kiipeilyreissulle. Yritän keksiä tekemistä ja pysyä reippaana. Vähän on pelko että mitä jos tulee ihan kamalat olot ja rupeen huutamaan Sammakolle. No, onneksi iPadissä on lasten areena ja aina voi laittaa pikku kakkosen pyörimään.

tiistai 7. elokuuta 2012

Palelee

Palelee. No ei mitään uutta, oonhan raskaana.

Nyt on taas mietinnässä se, että meniskö siihen varhaisultraan. Haluttais mennä, mutta toisaalta, onko siitä mitään iloa? Tai on varmasti, mutta eihän se tavallaan takaa mitään. Tuntuu vaan tosi pitkältä ajalta odotella vielä kuukausi sinne nt-ultraan. Mutta pitäähän tässä kuitenkin odotella vielä se n. 8 kk ennenku vauveli syntyy... Äh en tiiä.

Oon jotenkin tottunut nyt siihen, että olen raskaana. Ja jotenkin viime viikon keskenmenopaniikin jälkeen oon aika luottavaisin mielin tässä matkassa. Sain kaverilta muuten jo tuplarattaatkin. Phil&Tedsien sportit, vanhat ja huonossa kunnossa, mutta maksoinki niistä vaan 20 e. Hullua että on jo ne rattaat, mutta toisaalta, kyllähän niille jokatapauksessa käyttöä tulee, vaikka ei nyt tätä vauvaa kotiin asti saataiskaan.

sunnuntai 5. elokuuta 2012

Oireet voimistuu

Eilen ja tänään on tullut päivällä pahoinvointikohtaus joka on johtanut päiväuniin. Tunteet menee melkosta vuoristorataa. Mutta keskenmenonpelko on väistynyt, ainakin hetkeksi. Eiköhän tästä vauva synny.

 

Luin Anna-Leena Härkösen Onnen tunti kirjan. Oli aika heviä shittiä tällaselle hormonihirviölle. Tuli kyllä monenlaisia tunteita äitiyttä kohtaan. Ihanaa että on tuo tirppanen, joku osa ainakin mun naiseudesta olis jäänyt kokematta ilman tuota Sammakonpoikasta.

 

Huomenna alkaa työhommien virittely. Viime viikon alussa tuntui vielä etten halua takas töihin, mutta nyt alkaa selvästi jo kotona roikkuminen riittää ja tekee mieli hommiin. Loma on tehnyt selkeästi tehtävänsä. Kivvaa.

torstai 2. elokuuta 2012

Maha turvoksissa

Siinäpä se ainoa kunnon raskausoire. Maha on järkyttävässä turvotustilassa, jouduin hakeen jo yhdet mammisfarkut alakerrasta, eihän tästä muuten mitään tule! Ei mahdu tiukimmat farkut ilman että sattuu. Arvelin siis että pidetään nyt sitten urakalla näitä äitiysvaatteita. Mutta muistaakseni Sammakostakin ekat äippäfarkut tuli laitettua päälle joskus viikolla 6+.

Sain kuulla tänään että yksi mammakerholaisistani (joka asuu vielä kaiken kukkuraksi ihan tuossa lähellä) plussasi myös. Päällimmäisenä ajatuksena oli ilo siitä, että mahtavaa, on kaveri sitten äippiksellä. Mutta toisaalta, jos tää nyt meneekin jotenkin mönkään, kiva katsella kun toinen hehkuu raskautta ja itte suree. No, en ajattele sitä sen enempää. Syyskuussahan tuon sitten tietää.

Sammakko aloitti tänään tarhan. Voi nyyhkis. No se on siellä vaan nyt tämän aamupäivän, käyn sen hakemassa ruualta pois. Tuon sen kotiin nukkumaan. Ihan hirveää luopua lapsesta tällä tavalla. Tunteet seilaa laidasta laitaan. Mutta toisaalta neiti oli niin iloisena kun eilen käytiin siellä vaan leikkimässä. Ja nytkään ei oo mitään puhelinsoittoa tullut että olisi jotenkin huonot tunnelmat. Luopuminen on vaan niin vaikeaa... Minun pikkunen tyttö. Se on niin ihana. Eilenkin se sanoi minulle: "minä oon prinsessa, äiti on prinsessa ja isä on prinsessa". Repesin ihan totaalisesti sillä toi viimeinen lause pitää niin paikkansa... :D