maanantai 17. joulukuuta 2012

Joululoma

Ja se kolottava hirveä luikerteleva ylävatsakipu on takaisin. Kinestesioteippasin sen. Auttaa, jonkin verran. Enää 15 viikkoa. Huoh.

perjantai 14. joulukuuta 2012

Hoidosta

Tänään tuli sit se lopullinen päätös että Sammakko jatkaa hoidossa pari pvä/vko. Mulla on kuumetta ja samoin Tilulla. Kuinka ihanalta tuntu käydä nakkaan laps tarhaan kun se riemusta kiljuen juoksi kavereiden luo leikkimään ja itte sain painua takaisin kotiin ja pehkuihin. Oon jotenki ajatellut ettei Sammakkoa niin nappaa se päivökotielämä mutta kyllä se siitä vaan tuntuu diggaavan. Omahoitajakin kutsuu Sammakkoa muruksi, joten tärkeitä ovat myös aikuiset.

Jee. Yks asia vähemmän mietittävänä.

Pakko muuten hehkuttaa Sammakon taitoja. Mun 2v 2kk tytär pelaa muistipeliä!! Siis sillä on ilmiömäinen muisti ja löytää parit tosta vaan. Arvatkaa oonko onnessaan kun voin istuu sen kans alas ja pelata jotain, eikä vaan aina lukee kirjaa tai leikkiä jotain sekavaa. Myös hippa ja piilosta alkaa onnistumaan. Ihana, taitava Sammakko!

Ja osaa sanoa oikean ärrän! Puheterapeutin lapset on niiiiin eteviä!

torstai 13. joulukuuta 2012

Goodbye kaarituelliset liivit

Antaa tissien repsottaa vaan.... Kaarituet nakataan nyt mäkeen vähäksi aikaa, humanoid 2 yltää potkimaan nimittäin kylkiluihin asti. On tässä muutakin kremppaa, mutta kuuluu asiaan. Jooga aloitettu, osteopaatilla ja fysioterapeutilla käyty. Toivotaan että nämä lääkkeet puree.

Kovasti odotan joululomaa. Se alkaa ensi tiistaina, eli 2 työpäivää jäljellä. Ja loman jälkeen tehokasta työaikaa on enää kuukausi. Sijainen hommattu, viimeisimmille työtarjouksille sanottu ei (tarjottiin koulutusta toukokuussa, vaikka varsin hyvin tietävät että vauva syntyy huhtikuun alussa... Emmä nyt niin työnarkomaani ole). Kelan paperit lähtivät viime viikolla, äitiyspakkausta ei oteta kun Sammakonki kamat on niin hyvässä kuosissa. Helpottavaa jäädä pois näistä työkuvioista. Meidän ammattiryhmässä kuohuu ja kiehuu, paljon kilpailua tietystä jutuista. Yritän itse pysyä neutraalina. Ihan kiva jättäytyä ihan kokonaan pois. 2014 keväällä sitten.

Masussa ei mitää uutta. Se on iso, vähän tiellä, mutta sen kanssa pärjää. Raskaus on nyt sivuroolissa tässä mutta sille ei voi mitään. En oo ehtinyt ajatella vauvaa tai juurikaan mitään siihen liittyvää pitkään aikaan. Pelkään jostain syystä raskausmyrkytystä ja toivon että äkkiä päästäis sinne 30rv tienoille. Synnytystä en ole jaksanut ajatella. Toivottavasti lapsi saadaan hengissä ulos. En pelkää sitä. Lähinnä kauhistelen niitä alun horror kuukausia.

Sammakolla on joku helvetin en mene nukkumaan vaihe. Pitää lähteä vahtimaan tuota sängystä pois pyrkimistä. Miks ikinä me luovuttiin pinnasängystä???