lauantai 28. joulukuuta 2013

Hyvää joulua. Tai se meni vissiin jo.

Pienempi on jo melkein 9kk. Mä palaan takasin töihin 2 viikon päästä. Klisee, mut mihin tää aika menee?

Sammakko nukkuu huonosti ja myös me muut.

Lyhyestä virsi kaunis, onnellinen joo.

sunnuntai 12. toukokuuta 2013

Suupaltti täällä...

http://jokapaikanhoylanomakuva.blogspot.fi/

perjantai 12. huhtikuuta 2013

4120g 51cm kultaa

9.4.2013 syntyi meille terve, hyvinvoiva tyttönen 4120g 51cm.

En kirjoita nyt synnytyskertomusta, se on hyvin samanlainen Sammakon tarinaan verrattaessa. Eroavaisuutena vain, että lopulta päädyttiin hätäsektioon. Olin niin motivoitunut alatiesynnytykseen, mutta luonto päätti kohdallani toisin.

Totean vain:

Niin kauan odotettu
niin hartaasti toivottu
niin suuresti rakastettu
jo kauan ennen syntymääsi

miten pitkältä tieltä
miten syvältä kivusta,
viimeiseltä rajalta
äitisi sinut nouti.

Ja nyt vain hymyä,
valoa, viattomuutta,
kuin säteilevä heinäkuun päivä. Varjoton.
Kuin ei koskaan syksyä. Talvea.
Pakkasöitä.


Tämä blogi on nyt tiensä lopullisessa päässä. Meitä on neljä. Meidän perhe on tässä.

Voikaa hyvin.

:) katjusha, tilu, sammakko ja pienen pieni liinu tyttönen

perjantai 5. huhtikuuta 2013

Kikkakolmoset

En kyllä enää käytä mitään kikkakolmosia. Kävelin eilen tosi paljon, kävin saunassa ja harrastettiin sitä mukavinta ässää. Tuloksena ihan hirveän kipeä lantio koko yön, nukuin hirmu huonosti. Asettui vasta toisen panadolin jälkeen.

Voi vauva kunpa ymmärtäisit nyt syntyä. Äitis on ihan rampa.

maanantai 1. huhtikuuta 2013

40+1 ja synnytystoiveita

Vitutuksen multihuipennus tähän mahaan.

Siinäpä ne päällimmäiset.

Ainiin ja synnytystoivelista:

Toivon että selviämme hengissä.
Toivon että tämä kakara syntyy. Ylipäätänsä.

perjantai 29. maaliskuuta 2013

39+5

Yhdessä koossa.

Oon nukkunut ihan sairaan huonosti viimeiset kolme yötä, mut onneksi tämä viimeisin oli ihan tosi hyvä. Epäilen, etten oo syönyt tarpeeksi kunnolla ennen nukkumaan menoa, kun on jotenkin ruokahaluton olo. Ei oikein maistu ja kun mä oon yrittänyt nyt tiputtaa maitoa pois ruokavaliosta,  iin ei oo niitä jugurttejakaan mitkä sit menis. Ja noi soijajugut ei oo ihan mun alaa. Eilen illalla vetäsin sitten lounaskanan loput ja yö meni rauhallisissa tunnelmissa. Eli nukkuen.

Keskiviikkona kävin äitiysjoogassa ja taisi olla viimeinen kerta. Supistelin koko yön, oliskin ollut hauska lähteä siitä sitten synnyttämään mutta taisivat olla rasituksesta johtuvia suppareita. Sinänsä voisin toki mennä vielä joogaan, mut ittestä tuntuu että se oli nyt siinä. Mun joogakorttikin loppui ja jotenkin tuntui siltä että tämä on nyt tässä. Jooga on ollut mun henkireikä koko loppuraskauden. Selkäsäryt jäi heti kun ryhdyin tekemään harjoitusta parisen kertaa viikossa. Sen verran mainostan että joogakoulu oli Shanti Runeberginkadulla. Todella laadukasta opetusta.

Nyt vaan sit ootetaan. En suoraan sanottuna saa enää tartuttua yhtään mihinkään joten olen luovuttanut, yritän pyörittää tätä huushollia, siinäpä ne tärkeimmät. Illalla katon Foxilta huutokaupan metsästäjät. Oon ihan koukuttunut siihen sarjaan. Oikein intellektuellia meininkiä....

Sammakkohan meni sen kaks viikkoa yli. Eli vielä tässä on potentiaalisesti pari viikkoa vauvan saapumiseen. Pidetään peukkuja jos hän ymmärtäis tulla sieltä ulos, edes muutama päivä siskoaan aikaisemmin. Mut niinhän se vaan menee, että vauva tulee sit kun hän on itse valmis.

Että tällasta.

tiistai 19. maaliskuuta 2013

38?

Olin tänään neuvolassa ja vauveli on laskeutunut ja kiinnittynyt. Sammakostahan tätä ihmettä ei koskaan tapahtunut, eli nyt ymmärrän kun kävely sattuu ja tuntuu siltä, että joku pallo olisi tuolla mun haarojen välissä. Tarjonta on vähän avosuinen, eli mä yritän täällä jumppapallon päällä avitella vauvaa parempaan asentoon. Mutta ilmeisesti voi kääntyä sit ihan synnytyksessäkin hyvään asentoon.

On kyllä jännä miten keho ja mieli valmistautuu synnytykseen. Viime viikolla oli kamala pesänrakennusvietti. Tällä viikolla oon maannut sängyssä ja lähinnä nukkunut. Oon siis yrittänyt tehdä just niinkuin oma kroppa ja mieli pyytää. Mulla olisi vielä muutamia työhommia tehtävänä, mutta mieli haluaa johonkin muualle, niin oon päättänyt että teen jos inspiraatio iskee. Jos ei iske, niin jää tekemättä.

Tapasin meidän naapurin mamman, jolla on LA huhtikuun lopussa. Niillä on marraskuussa 2010 syntynyt poika, eli meidän lapset on sitten ihan samanikäisiä. Vaihdettiin numerot ja sovittin, että pidetään vauvatreffejä kun vauvelit ulostautuu. Niillä kanssa kevään ainakin on pikkupoika vielä tarhassa, kesää-syksyä mietittiin kumpikin että jos lapset olisi sitten kotona. Se hoitotakuu oli voimassa sen 4 kk, eli jos sen pitäis Sammakkoa tässä välissä sitten ainakin kotona.


Tilu ramppaa 150 kilsan päässä duunissa, meillä oli ihan hirvee riita eilen kun mies meni su iltana vasta joskus 01 nukkumaan ja sit väsyneenä tuli kotiin maanantaina. Pyysin, että jos olisi voinut mennä käymään Sammakon kanssa kaupassa ja kirjastossa, niin rupesi mulle vänkkäämään jotain että "mä oon ollut töissä koko päivän ja sä vaan täällä nukut..." voi vittu sain ihan hirveet kilarit ja pää punasena huusin takaisin että kiva kuule näiden liitoskipujen kanssa käydä viemässä ja tuomassa lasta tarhaan, lisäksi olin siivonnut koko kämpän, pessyt pyykkiä ja edellisenä viikkona hoitanut koko lastenhuoneen remontoinnin. Olin nukkunut edellisenä yönä ehkä 4h kun supisteli ja nukuin sitten päivällä pari tuntia. Silti sain enemmän aikaan mitä Tilu sai yleensä aikaseksi kun oli työttömänä kotona. Ihan kohtuutonta meininkiä tuolla miehellä.

Menin sitten itte kauppaan ja kirjastoon Sammakon kanssa. Mies oli kyllä hyvin nöyrä kun tulin takaisin. Tähän mennessä Tilu on ollut tässä raskaudessa mukana paljon paremmin kuin edellisessä, mut nyt hän käykin töissä, ja se on vissiin sitten syy olla ihan täysi mulkvisti. No, hormoonit täällä puhuu.

Äiti lupasi tänään hakea Sammakon tarhasta kun tuosta mun kävelystä ei tahdo tulla enää mitään. Minä nukuin 1h päikkärit ja laitoin väitöskirjan viimesen artikkelin menemään lehteen. Syntyis jo...

torstai 14. maaliskuuta 2013

37+


Tulihan se pesänrakennusvietti. Tällä viikolla oon isoveljen kanssa maalannut lasten huoneen seinät, lipaston ja Sammakon uuden sängyn. Vielä kertaalleen kun saadaan seinät vetastua niin sit alkaakin sisustuskankaiden katsominen. Arveltiin Tilun kans et laitetaan vauva sit suoraan pinnikseen ja toisena nukutuspaikkana on riippumatto meidän sängyn yllä. Meillä on sellanen korisysteemikin mut en jaksa virittää sitä. Huomaan tässäkin raskaudessa että on jotenkin tosi vaikeeta valmistella vauvalle mitään. Mietin vaan Sammakon tarpeita. Oon mä vauvan vaatteet ja vaippatarvikkeet katsonut mutta siinäpä ne. Neuvolassa kehotettiin hakemaan purkki korviketta jos maito nousee hitaasti. Enpä usko, koska nyt jo tulee esimaitoa ihan häiritsevän paljon.
Sammakko meni mummolle yöksi ja me oltiin kahdestaan. Käytiin saunassa ja harrastettiin vielä petipuuhiakin. Nämä plus koko päivän kestänyt maalausurakka aiheutti melkoiset kiristelyt ja mietin jo et tuleekohan lähtö. Mutta en usko mihinkään poppaskonsteihin joten nukuin erittäin hyvin ja koko yönä ei supistanut. Joinakin hetkinä oon niin loppu tähän mahan, toisinaan se on ihan ok.
Meen tänään kampaajalle. Ihanaa kun pääsen hemmotteleen itseäni. Olen sen ansainnut!

maanantai 11. maaliskuuta 2013

37+1

Maanantai.

Tylsää, tavallaan kivaa olla vaan. Vauveli liikuskelee paljon, suppareita tulee sillon tällön, erityisesti yöllä. Tuskin tässä ihan just synnyttämään ollaan lähössä. Isoveljen kanssa remontoidaan vähän lastenhuonetta kun Tilulla on paljon töitä. Sammakko on ollut flunssassa.

Siinä kai ne päällimmäiset. En ihan muistanut kuinka tukalia nämä viimeset viikot on, masua kolottaa ja raastaa. Vauva on kylkiluiden alla. Onneksi nukun suht hyvin. Paljon liitoskipuja.

Perjantaina mulla oli vähän turhan tiukka päivä. Käytin koirat aamulla ja illalla, vein ja hain Sammakon tarhaan kävellen ja bussilla, kävin vetäseen yhden koulutuksen. Lauantaina olinkin sitten niin puhki, ettei oikein mistään tullut mitään. Onneksi Sammakko oli flunssassa ja kuumeessa niin ei tarvinut tehdä mitään muuta kuin pötkötellä sen kanssa sohvalla.

En oota synnytystä, ettei aika tuntuis niin pitkältä. Huomenna neuvola. Taas.


maanantai 4. maaliskuuta 2013

Alakautta

Saan synnyttää alakautta. Vauva voi hienosti, painoarvio nyt 3100g, kasvanee nelikiloisen lähelle ennen synnytystä. Lääkäri oli rauhallinen, kertoi kaikki käynnistyksestä kivunlievitykseen. Alakautta synnyttäminen on nimenomaan suotavaa.

Jes, nyt vaan odottelemaan.

Ainiin, hankin pikkutulokkaalle newborn vaippoja. Siinäpä ne ostokset sitten onkin, lapsiraukka, jääköhän ihan paitsioon... Ehkä mä hommaan sille pari uutta harsoa.

En ole kyllä vielä valmis synnyttämään. 2 viikkoa saa mennä ylikin kun tässä on nyt niin kaikenlaista.

36+1

perjantai 22. helmikuuta 2013

Vika sairaslomapäivä

Tänään on viimenen sairaslomapäivä, huomenna eka äippälomapäivä. Että tässä taas, hellurei ja hellät tunteet.

Päivittäin on ihan kamalia epävarmuuden tunteita. Pärjäänkö kahden äitinä, mitä jos en rakasta uutta vauvaa yhtä paljon kuin Sammakkoa? Miten meidän parisuhteen käy? Jaksanko sen valvomisen? Miten synnytys onnistuu? Meneekö se kakara ikinä pää alaspäin vai aikooko tuo hengata loppuajan poikittain. Tyttönen kääntyilee nimittäin edelleen aika vallattomasti, pääosin on poikittain, pyllistelyn jälkeen raivotarjonnassa.

Tavaroita en ole vielä ruvennut edes katselemaan. Tuntuu kuitenkin niiiin kaukaiselta ajatukselta, että olen kohta taas pikkuvauvan äiti. Aikaa on riittämiin mielestäni. Mut sehän voi olla että vauveli syntyy jo huomenna. Äh en stressaa.

Suurin muutos meidän elämään tulee kuitenkin jo ensi viikon jälkeen. Tilu sai töitä pääkaupunkiseudun ulkopuolelta, 120 km päästä. Herra Musiikkitieteilijän on vaikea saada haluamiaan pestejä, joten nyt on otettava mitä käteen annetaan. Ja minä ja lapset sitten ollaan kolmistaan tosi paljon, kun miehen työmatkoihin tuhrautuu 2,5h/pvä. Onneksi minun äiti on muuttanut pysyvästi Stadiin ja lupasi a) tulla synnyttämään kaverina jos on tarve ja b) asua meillä ensimmäisen kuukauden vauvan syntymän jälkeen. Myös toisen auton hankkiminen tulee todennäköisesti ajankohtaiseksi. Että ekoilusta ökyilyyn vaan muutamassa vuodessa. Sammakon syntyessä meillä ei ollut yhtään autoa, ei yhtään omakotitaloa... Nyt on muka sitten saatava kaikki. Onneksi Tilun pesti on vaan minun äippäloman ajan. Sitten toivottavasti löytyy jotain pääkaupunkiseudulta.

Synnytyksen suhteen ajatukset ovat hyvinkin neutraalit. En enää ylläty/pety mistään. Lapsi tulee joko vaakaviillon, pystyviillon tai alapään kautta. Kaikki käy, kunhan selviydytään hengissä. Synnytystapa-arvio on Kättärillä parin viikon päästä maanantaina. Täytynee kirjoittaa lista kysymyksistä, mitä haluan siellä esittää. Mikä oikeasti huolestuttaa on kohdun repeytymisen vaara, jos mennään au naturel. Mutta sillekään ei oikeasti voi mitään.

Huomaan muuten, että olen ryhtynyt kääntymään sisäänpäin. Muiden valitukset ärsyttää, karsin rajusti ihmisten tapaamista, olen omissa oloissani. En saa oikein mitään aikaiseksi vaan en viitsikään. Nyt on aikaa huilata, kohta mennään taas ja lujaa.

rv 34+5, voiton puolella.

lauantai 16. helmikuuta 2013

Itsepäinen lapsonen

Joka on ihanasti poikittain. On pyllistelty taas, toivotaan että neiti ymmärtää mennä alaspäin. Tää poikittaistila on OIKEASTI aika kivulias, kun hengittäminen on vaikeaa. Mulla on onneksi parin viikon päästä se synnytystapa-arviointi kättärillä niin jos neiti on edelleen poikittain, se yritetään kääntää. Mä saan sen lapsen liikkumaan peppu ylös ja pää alas, mut aamulla kun herään,neiti on jälleen poikittain. Joko mun alapäässä on joku vikana, tai sitten sillä vaan on edelleen tilaa kääntyä ja sen mielestä kivempaa on hengailla sivuttain.

Loma on alkanut ihanasto, paljon nukkumista, rentoutumista... Sammakko on ens viikon kotona ja Rilun äiti tulee meille viikoksi. Jatkan siis vaan rentoutumistani. No on mulla tässä se yksi väitöskirjaprojelti jota yritän viedä eteenpäin. Lähempänä laskettua aikaa ruvetaan sitten remontoimaan tuota lastenhuonetta että saadaan varmasti kaveri liikkeelle yksiöstään.

maanantai 11. helmikuuta 2013

Rv34

No nyt alko oikee loma. Viime viikolla oli vielä muutama aikainen herätys, mutta nyt ei enää yhtään sellaista. Muutaman koulutuksen oon luvannut vielä pitää, mutta mitään isompaa ei enää ole tiedossa. Ja noihin koulutuksiinkin oon tehnyt jo matskut niin ei tarvi muuta kuin mennä puhumaan.

Nyt vaan valmistautumaan sitten vauvan tuloon! Mies kävi hakeen huutonetistä huudetun Muuramen kolmonen lipaston, se pitäisi maalata. Sammakon pinnasänky on jäämässä pieneksi. Meillä on Sammakolle isojen tyttöjen sänky, joka pitäisi kanssa vaan maalalilla ja kunnostaa. Pitänee saada vaihto aikaiseksi piakkoin, jos vauveli laitetaan sitten pinnikseen. ALuksi vauva saa kyllä nukkua kainalossa, sitten riippukeinussa niinku Sammakkokin ja lopuks vasta pinniksessä sivuvaunussa. Tajusin muuten, että meidän toi lastenhuone on niin pikkuinen, että sinne on parempi sitten myöhemmin ostaa kerrossänky lapsille.

Mun pitäisi käydä kaikki meidän vaippavarastotkin läpi. Lisäksi pitää tehdä pyllypyyhkeitä vanhoista lakanoista ja pyyhkeistä. Sammakon pyllypyyhkeet on kadonneet jonnekin taivaan tuuliin. Vaatteita pitäisi olla runsain mitoin. Yritän välttää mitään uuden ostamista.  Ja luja päätös on, että kun vaatteet jää pieneksi, vien ne saman tien kierrätykseen. Eiköhän tämä oo meidän vika vauva, ja jos vielä haksahdan uuteen kakaraan, hommaan sille sitten jostain toiset tavarat.

Tänään alkoi jo rv34, ajatelkaa, enää muutama viikko ja tämä meidänkin kaveri on täysiaikainen! Ihan hullua, vastahan oli kesä ja testi näytti positiivista.

Vauva punkeaa joka suunnasta. Peppu vaihtaa puolelta toiselle, pää on nyt toivottavasti oikeassa suunnassa, kun pimppaan sattuu ikävää sukkapuikkokipua kun taitaa neiti porata sinne ulostuloaukkoa. Hyvä näin, vaikka melkonen tunne se on...

Ihanaa saada toinen lapsi! Mut yritän ajatella, että mulla on tässä vielä muutama kuukausi tällasta lekotteluaikaa ennen vauvaa, sit alkaa taas tositoimet.

sunnuntai 3. helmikuuta 2013

Iso maha

Monenlaista on nyt:

Sairasloma
Jäin viime torstaina sairaslomalle. Tuntuu hyvältä ratkaisulta, en enää olisi jaksanut. Ensi viikolla pitää hoidella yrityksen jotain juttuja, mutta suurin kiire on nyt ohi. Sitä seuraavalla viikolla ei oo sitten enää mitään.

Iso maha
Maha on iso. Ja siitä huomautellaan jatkuvasti. Esim. "siis miten toi voi olla noin iso, minkähän kokoinen se on kun on laskettua aika, ei se voi kasvaa enää ym..:" voi jumalauta mitä sontaa. Pikkusen vituttaa tollanen huomauttelu. Onhan se hyvä, jos teillä on mittaa 175 cm, kun ei siitä mahasta VOI tulla iso, kun on sitä vartta mihin sen piilottaa. Mutta tää 157 cm + lyhyt selkä on pikkasen eri asia. Mihin muualle se vauva menis kuin eteenpäin. Ens kerralla kun joku sanoo jotain, vittuilen täysillä takaisin. En jaksa kuunnella enää.

Ei jaksa
Ei vaan jaksa, täytyy ottaa lepotaukoja pitkin päivää. Vielä 2 kk. En tiiä miten tämä menee...

Raivotarjonta
Vauveli oli viime viikon poikittaistilassa. Otin netin käteeni ja opin seuraavaa: nykyihmisen tapa liikkua ja istua ohjaa perätilaan/poikittaistilaan. Entinen naiset pylly pystyssä pellolla ohjaa vauvaa raivotarjontaan. Lauantaina kävin joogassa, jossa pyllistelin aivan huolella, illalla pyllistelin paljon, noukin roskia/tavaroita lattialta. Avot, tänä aamulla vauveli oli raivotarjonnassa. En ymmärrä miks ne ei neuvolassa sano, että näillä viikoilla olisi hyvä tehdä tollasta, koska myöhemmin vauveli voi olla liian iso enää kääntymään. No tietysti se menee niin, että jotkut vauvat kääntyy ittestään joka tapauksessa ja tämäkin vauva voi taas ens viikolla olla ihan missä tahansa asennossa. Mutta joka tapauksessa pyllistely auttoi, ainakin minua.

Synnytys
Jännittää. Isolla J:llä. Mulle on varattu synnytystapa-arvio rv 36, eli muutaman viikon päähän. Oon menossa huomenna aktiivisen synnytyksen synnytysiltaan, jossa puhutaan peloista. Ehkä sieltä tulee jotain uuta vinkkeliä asiaan.

Muiden raskaudet
Minun yks tosi läheinen ystävä soitti sanoakseen että on raskaana. Jee!

perjantai 18. tammikuuta 2013

Elämä on hyvää.

Elämä on aika hyvää. Vaikka viikko olikin raskas, meinasin pökrätä töihinkin. Huonosti nukuttu yö ja kiire oli liikaa. Mutta silti elämä on hyvää.

Millaista kohta on? Taas 24/7 tarvittavana olemista. Pelottaa jo valmiiksi, luonnunko siihen enää, nyt on niin paljon vapautta, voin mennä duuniin, hoidella omia bisneksiä. Kirjoitella pikkukakkosen aikaan väikkäriä. Sanoa miehelle, että leikitä sinä. Mut kohta tarvitaan kaksia käsiä.

Oonko ihan hullu kun haluan kaiken: omankodin, 2 lasta, väitöskirjan, onnistuneen bisneksen. Uuvunko vauvan jälkeen kokonaan. Osaanko pysähtyä tuoksuttelemaan vauvaa, olemaan paikallaan. Onko musta siihen? Tällä hetkellä mua revitään vaikka mihin. Äippälomallekin kalenteriin tulee työmerkintöjä. Haluanko mä sitä?

Haluan ja en. Koska haluan kaiken.

Mutta turvaverkostot on hyvät. On Mummo. On isoveli. On paljon ystäviä. On lapsen kummit, sukulaiset. Jotka tulee jos on tarvis. Välillä tuntuu että aika vähän niitä jopa käytetään apuna, voitais pyytää enemmänkin. Miehen työttömyyskin on ollut jonkinlainen siunaus. Ainakin aikaa lapselle on, ja samalla minulle tehdä niitä tärkeitä juttuja.

Kauhistuttaa. Ja samalla tekee mieli tavat jo se meidän uusi ryppyvarvas.

torstai 10. tammikuuta 2013

Enjaksaenjaksaenjaksa

Mennä töihin.

Mutta on pakko.

Onneksi huomenna on vapaapäivä.

4 viikkoa vielä. Niistä 2 täyttä työviikkoa. Yksi koulutusviikko, yksi sijaisen perehdyttämisviikko. Mistä mä revin energiat näihin?

Joogasta. Rahasta. Vauvasta.

Ihanaa jäädä äippikselle.

28+

torstai 3. tammikuuta 2013

Viimeinen kolmannes

Masu on nyt niin iso että alkaa olla vaikea olo jo. Selkää särkee ja oon ihan rampa loppuillasta. No, pari päivää sitten alkoikin viimeinen kolmannes.

Tämä vauveli on kuitenkin onneksi vähän hellempi äitiään kohtaan ja en herää öisin siihen että vauva pahoinpitelee sisuksia. Istukka on tosin nyt edessä joten se pehmentää varmaan liikkeitä. Painoa on tullut 10kg, saman verran mitä Eevinkin raskaudessa.

Minä meinasin pökrätä tänään neuvolassa. Verenpaineet törkeän matalalla, samoin hemoglobiini. Lääkäri oli kirjoittamassa jo saikkua mutta sanoin että meen vielä töihin. Sovittiin, että heti kun kunto loppuu niin tämän tytön työt oli sitten tehty. Ihanaa, että tiedän et nyt portti on auki vapauteen. Muuten asiat hyvin, kohdunsuu kiinni, pissa ok. Verenpainekin tavallaan parempi näin. Arvatkaas oliko houkutus sanoa että joo jään hetihetihetiheti saikulle... Vaan yrittäjän ei auta.

Masukuvan otin eilen, tässä ollaan rv 27+