perjantai 18. tammikuuta 2013

Elämä on hyvää.

Elämä on aika hyvää. Vaikka viikko olikin raskas, meinasin pökrätä töihinkin. Huonosti nukuttu yö ja kiire oli liikaa. Mutta silti elämä on hyvää.

Millaista kohta on? Taas 24/7 tarvittavana olemista. Pelottaa jo valmiiksi, luonnunko siihen enää, nyt on niin paljon vapautta, voin mennä duuniin, hoidella omia bisneksiä. Kirjoitella pikkukakkosen aikaan väikkäriä. Sanoa miehelle, että leikitä sinä. Mut kohta tarvitaan kaksia käsiä.

Oonko ihan hullu kun haluan kaiken: omankodin, 2 lasta, väitöskirjan, onnistuneen bisneksen. Uuvunko vauvan jälkeen kokonaan. Osaanko pysähtyä tuoksuttelemaan vauvaa, olemaan paikallaan. Onko musta siihen? Tällä hetkellä mua revitään vaikka mihin. Äippälomallekin kalenteriin tulee työmerkintöjä. Haluanko mä sitä?

Haluan ja en. Koska haluan kaiken.

Mutta turvaverkostot on hyvät. On Mummo. On isoveli. On paljon ystäviä. On lapsen kummit, sukulaiset. Jotka tulee jos on tarvis. Välillä tuntuu että aika vähän niitä jopa käytetään apuna, voitais pyytää enemmänkin. Miehen työttömyyskin on ollut jonkinlainen siunaus. Ainakin aikaa lapselle on, ja samalla minulle tehdä niitä tärkeitä juttuja.

Kauhistuttaa. Ja samalla tekee mieli tavat jo se meidän uusi ryppyvarvas.

torstai 10. tammikuuta 2013

Enjaksaenjaksaenjaksa

Mennä töihin.

Mutta on pakko.

Onneksi huomenna on vapaapäivä.

4 viikkoa vielä. Niistä 2 täyttä työviikkoa. Yksi koulutusviikko, yksi sijaisen perehdyttämisviikko. Mistä mä revin energiat näihin?

Joogasta. Rahasta. Vauvasta.

Ihanaa jäädä äippikselle.

28+

torstai 3. tammikuuta 2013

Viimeinen kolmannes

Masu on nyt niin iso että alkaa olla vaikea olo jo. Selkää särkee ja oon ihan rampa loppuillasta. No, pari päivää sitten alkoikin viimeinen kolmannes.

Tämä vauveli on kuitenkin onneksi vähän hellempi äitiään kohtaan ja en herää öisin siihen että vauva pahoinpitelee sisuksia. Istukka on tosin nyt edessä joten se pehmentää varmaan liikkeitä. Painoa on tullut 10kg, saman verran mitä Eevinkin raskaudessa.

Minä meinasin pökrätä tänään neuvolassa. Verenpaineet törkeän matalalla, samoin hemoglobiini. Lääkäri oli kirjoittamassa jo saikkua mutta sanoin että meen vielä töihin. Sovittiin, että heti kun kunto loppuu niin tämän tytön työt oli sitten tehty. Ihanaa, että tiedän et nyt portti on auki vapauteen. Muuten asiat hyvin, kohdunsuu kiinni, pissa ok. Verenpainekin tavallaan parempi näin. Arvatkaas oliko houkutus sanoa että joo jään hetihetihetiheti saikulle... Vaan yrittäjän ei auta.

Masukuvan otin eilen, tässä ollaan rv 27+